Joo moneskohan jatkoficci? Varmaankin viides tai kuudes tai.... Ihan sama. Joka tapauksessa: Taikamailman sankari kolmikko palaa Tylypahkaan kahdeksantoista vuotiaana tekemään viimeisen vuotensa ja SUPERit.
"Sitä, mitä en saa en edes toivo"
Luku 1.
Harry Potter istui vaunuosastossa hieman poissaolevana. Ron, Hermione ja Ginny juttelivat Tylypahkasta ja kaikesta muustakin. Harry puolestaan yritti totutella ajatukseen ettei Voldemortia ollut enää. Kaikki Tylypahkan edellisinä vuosina kokeneet "seikkailut" tuntuivat nyt jo kaukaiselta unelta.
"Minusta on typerää, että meidän piti tulla Tylypahkaan, vaikka me olemme "Taikamaailman Kolmikko"", Ron valitti, juuri kun vaunuosaston ovi aukeni ja sisään astui vaaleahiuksinen ja suurisilmäinen tyttö. Luna Lovekiva.
Hänen perässään tuli Neville Longomtom.
"Moi Luna, moi Neville" Kaikki sanoivat melkein kuorossa.
"Heipä hei! Ai tekin tulette Tylypahkaan! Mukavaa!" Luna huudahti iloisena ja istuutui Ginnyn viereen. Neville tuli hieman hämmästyneenä perässä ja istuutui Lunan viereen. Harry, joka istui Ginnyn toisella puolella, vaipui taas ajatuksiinsa. Häntä ihmetytti, minkä takia hänen arpeensa oli särkenyt edellisenä iltana. Harry ei ollut kertonut muille tästä. Ei edes Ronille tai Hermionelle. Hän ei oiken tiennyt, miten kertoa asiansa. Pelottavaa itseasiassa. Samassa vaunuosaston ovi aukeni taas ja sieltä tuli poika ja tyttö. Pojalla oli pörröiset hiukset ja ruskeat silmät. Tyttöllä oli ruskeat sileät hiukset ja siniset silmät.
"Hei saammeko tulla tänne? Muualla on täyttä", Tyttö kysyi ensimäisenä. Harry nyökkäsi.
"Minä olen Charlotta ja tässä on kaksoisveljeni Lucas", Tyttö esitteli.
"Minä olen Ron Weasley", Ron sanoi.
"Minä olen Hermione Granger," Hermionekin esittäytyi.
"Minä olen Luna Lovekiva", Luna sanoi.
"Neville Longomtom"
"Ginny Weasley"
"Harry Potter" Tässä vaiheessa kaksikko henkäisi äänekkäästi.
"Sinä tuhosit Tiedät-kai-kenet!" Charlotta huudahti. Ron näytti vihaiselta.
"Minä ja ystäväni. Hermione ja Ron", Harry myönsi.
"Anteeksi", Charlotta melkein kuiskasi" Mutta saisinko teidän -kaikkien kolmen- nimmarit?" Ron melkein nauroi ja kirjoitti nimensä ensimäisenä. Hermione säteili, kun hän kirjoitti oman nimensä. Harrykin hymyili hänen kirjottaessaan.
"Kiitos", Charlotta sanoi ja pani paperin taskuunsa. Lucas ei sanonut mitään. Poika näytti jopa vihaiselta, kun Charlotta istuutui Ronin viereen. Lucas näytti siltä, kun ei osaisi päättää istuako vai eikö. Lopulta poika kääntyi ja meni matkoihinsa. Charlotta seurasi katseellaan veljeään. Harry naurahti ontosti.
"Älkää välittäkö hänestä. Hän on ollut hieman outo. Hän olisi halunnut jatkaa yksitysopetusta", Charlotta sanoi.
"Hän näyttää luihuiselta", Ron esitti oman mielipiteensä. Hermione mulkaisi Ronia ja loi tähän "Ole vaiti!" katseen.
"Luihuiselta?" Charlotta sanoi hämmästyneenä." Voi ei hän sentään paha ole. Hän on auttanut minua enemmän, kuin kukaan muu" Harry ei oiken tiennyt pitikö hänen uskoa se vai ei. Niinpä hän naurahti taas ontosti.
"Sinusta se on hauskaa eikö? Minäpä kerron: Minä ja Lucas asumme ainoastaan äitimme kanssa joka on hiukan huonovointinen. Kuolemaisillaan. Me tulimme Tylypahkaan, koska meillä ei ole enää rahaa maksaa yksitysopetusta. Minä kerron tämän teille vain koska haluan, että tiedätte minusta koko totuuden. Minun koko nimeni on Charlotta Lucy Murray", Charlotta sanoi. Seurasi hiljaisuus. Kaikki olivat kuunneleet järkyttyneinä. Murray nimen merkityksen tiesivät kaikki. Murray oli köyhä perhe, jossa ei usein ollut kuin yksi lapsi. Nyt oli ilmeisesti tullut poikkeus. Lisäksi Murrayt menivät naimisiin sukulaistensa kanssa ja kannativat Voldemortia. Ei siis ollut ihmekkään, että Lucas oli häipynyt.
15. syyskuuta 2009
7. syyskuuta 2009
"Rakastan sua"
Tämä kertoo kolmesta eri parista. Lunasta/Colinista, Harrysta/Ginnystä, Hermionesta/Ronista
"Rakastan sua"
Luna ja Colin.
Hei Luna!
Rakastan sinua ja tulen aina rakastamaankin. Haluan sinut. Minä ja sinä. Yhdessä. Ikuisesti? Se olisi ihanaa. Olen ehkä hiukan liian pehmeä, mutta minkä minä sille voin kun sinä olet lähettyvillä. Sinä ja minä.
Colin.
Rakas Colin.
Minäkin rakastan sinua ja minäkin tulen aina rakastamaan. Minäkin haluan sinjut. Colin tuo on herttaista. Niin juuri. Herttaista. Tai viehättävää. En tiedä. Ei, et sinä ole pehmeä. Tai ehkä olet. Niin. Yhdessä ikuisesti?
Luna.
Harry ja Ginny.
Rakkain Harry.
Et usko, mitä kaikkea täällä on tapahtunut! Gergesta on tullut hiljainen ja hiukan liian kiireinen. Hän on ollut kokoajan töissä. Ron ja Hermione ovat kokoajan yhdessä eikä minua huvita tunkeutua heidän seuraan. Joka tapauksessa: Bill ja Fleur saivat lapsen! Hän on tyttö ja Fleur vaati, että hänelle annettaisiin nimeksi Victoire. Kumma nimi vai mitä? Pikemminkin ranskalainen. Arvaa mitä? Minä huomasin, että olen raskaana.
Ginny
Rakas Ginny.
Onnitele Fleuria ja Billiä! Sinä olet siis täti. Huvittavaa. Täällä Dursleyn talossa ei ole tapahtunut juuri mitään. Vernon-setä vain valittaa, kuinka minä vien liikaa vaivaa ja muuta tuollaista- Dudley on vaihteeksi ihan mukava tyyppi. Hän on lopettanut kiusaamisen ja juttelemme aika usein. Tosin minä olen edelleen yksin. Kuten sinäkin. Arvaa mitä? Dudleylla on tyttöystävä! Hannah Abott. Kammotavaa. Melkein pyörryin, kun sain kuulla siitä. Sinä raskaana? Mahtavaa! Tulen sinne niin pian kun vain voin! Harry.
Hermione ja Ron.
Rakas Ron.
Minä lähden pian hakemaan vanhempani. Minulle tulee sinua ikävä. Minä olen niin rakastunut sinuun. En Harryyn. Minun ja Harryn välillä ei ole koskaan ollut mitään. Paitsi silloin viidennellä. Silloin seurustelimme, mutta siitä ei tullut mitään. Rakastan sinua Ron Bilius Weasley.
Hermione.
Hei Hermione!
Mitä? Onko sinun pakko lähteä? Nyt heti. Juuri kuin olisimme saaneet olla hetken yhdessä. Sen hetken. No minunkin tulee sinua ikävä. Paitsi.... Mitä jos minä lähtisin sinun mukaan? Etsisimme yhdessä sinun vanhempasi ja olisimme samalla yhdessä. Tutustuisin vanhempiisi ja kaikkea muuta. Minäkin rakastan sinua Hermione Jean Granger.
Ron.
"Rakastan sua"
Luna ja Colin.
Hei Luna!
Rakastan sinua ja tulen aina rakastamaankin. Haluan sinut. Minä ja sinä. Yhdessä. Ikuisesti? Se olisi ihanaa. Olen ehkä hiukan liian pehmeä, mutta minkä minä sille voin kun sinä olet lähettyvillä. Sinä ja minä.
Colin.
Rakas Colin.
Minäkin rakastan sinua ja minäkin tulen aina rakastamaan. Minäkin haluan sinjut. Colin tuo on herttaista. Niin juuri. Herttaista. Tai viehättävää. En tiedä. Ei, et sinä ole pehmeä. Tai ehkä olet. Niin. Yhdessä ikuisesti?
Luna.
Harry ja Ginny.
Rakkain Harry.
Et usko, mitä kaikkea täällä on tapahtunut! Gergesta on tullut hiljainen ja hiukan liian kiireinen. Hän on ollut kokoajan töissä. Ron ja Hermione ovat kokoajan yhdessä eikä minua huvita tunkeutua heidän seuraan. Joka tapauksessa: Bill ja Fleur saivat lapsen! Hän on tyttö ja Fleur vaati, että hänelle annettaisiin nimeksi Victoire. Kumma nimi vai mitä? Pikemminkin ranskalainen. Arvaa mitä? Minä huomasin, että olen raskaana.
Ginny
Rakas Ginny.
Onnitele Fleuria ja Billiä! Sinä olet siis täti. Huvittavaa. Täällä Dursleyn talossa ei ole tapahtunut juuri mitään. Vernon-setä vain valittaa, kuinka minä vien liikaa vaivaa ja muuta tuollaista- Dudley on vaihteeksi ihan mukava tyyppi. Hän on lopettanut kiusaamisen ja juttelemme aika usein. Tosin minä olen edelleen yksin. Kuten sinäkin. Arvaa mitä? Dudleylla on tyttöystävä! Hannah Abott. Kammotavaa. Melkein pyörryin, kun sain kuulla siitä. Sinä raskaana? Mahtavaa! Tulen sinne niin pian kun vain voin! Harry.
Hermione ja Ron.
Rakas Ron.
Minä lähden pian hakemaan vanhempani. Minulle tulee sinua ikävä. Minä olen niin rakastunut sinuun. En Harryyn. Minun ja Harryn välillä ei ole koskaan ollut mitään. Paitsi silloin viidennellä. Silloin seurustelimme, mutta siitä ei tullut mitään. Rakastan sinua Ron Bilius Weasley.
Hermione.
Hei Hermione!
Mitä? Onko sinun pakko lähteä? Nyt heti. Juuri kuin olisimme saaneet olla hetken yhdessä. Sen hetken. No minunkin tulee sinua ikävä. Paitsi.... Mitä jos minä lähtisin sinun mukaan? Etsisimme yhdessä sinun vanhempasi ja olisimme samalla yhdessä. Tutustuisin vanhempiisi ja kaikkea muuta. Minäkin rakastan sinua Hermione Jean Granger.
Ron.
Kokeet
Tämä ficci kertoo Ginnyn V.I.P. kokeeista, jossa Harry ja Ginny vielä seurustelevat.
Kokeet.
Ginny katseli ulos ikkunasta. Oli kammottavaa istua sisällä sellaisella säällä. Tosin Ginnyn ajatukset virtasivat poikaystäväänsä Harry Potteriin, joka istui varmaan sillä hetkellä rohkelikkojen oleskeluhuoneessa ja ajatteli ehkä häntä. Tosin eihän Ginny sitä tiennyt, mutta hän toivoi, että poika kaipasi häntä. Ginny tesi monien tyttöjen haluavan Harryn ja olevan hänelle kateellisia, mutta siitä hän ei välittänyt. Kukaan ei osannut kuvitellakkaan sellaista onnea jota hän oli tuntenut silloin kun hän ja Harry olivat suudelleet ekan kerran. Ginnyn ajatukset pyörivät kahdessa onnelisessa tunissa järven rannalla Harryn kanssa. Hän huokaisi venytteli ja katsoi ystäväänsä Lunaa, joka kirjoitti vauhdikkaasti. Ginny hymyili Lunalle, joka hymyili takaisin ja loi Ginnyyn kysyvän katseen. Ginny nosti peukalonsa pystyyn. Se oli heidän merkki. Luna aavistasi heti, että Ginny ei osannut enempää. Luna vilkaisi opettajaa sitten Ginnyä ja loi häneen rohkaisevan katseen, joka tarkoitti "Älä luovuta vielä, kun aikaakin on!" Ginny hymyili ja kiitti Lunaa katseellaan. Sitten hän tarttui sulkakynäänsä ja yritti ajatella. Hetken kuluttua hän huomasi tehneensä jo neljä tehtävää. Sitten hän päätti ettei jaksaisi enää ja palautti paperinsa McGarmiwalle. Ginny tunsi ilon sydämessään. Hän oli valmis! Hän kiiruhti heti rohkelikkojen torniin hymyillen ensin Lunalle.
"No miten meni?" Harry oli juossut Ginnyä vastaan.
"Hyvin kai. En tiedä. Osasin jotain", Ginny sanoi hymyillen.
"Hyvä. Olet kuitenkin minun oma pikku...", Harry aloitti.
"Kiitos tiedän jo, mitä aijot sanoa", Ginny sanoi hymyillen ja suukotti Harrya poskelle.
"Siinäkö kaikki?" Harry kysyi pettyneesti.
"Ei vaan tässä", Ginny sanoi edelleen hymyillen ja suuteli Harrya.
6. syyskuuta 2009
Suklainen suudelma (Lily/James, Sirius/OC ja muut kelmit/OC
Tämä on one-shot.
Suklainen suudelma.
James Potter makasi oleskeluhuoneen sohvalla ja ajatteli. Hänen piti mennä Lilyn kanssa onnistuneesti ulos. Ilman, että Lily huutaisi hänelle. Se oli hänen pullonpyörityksen tehtävä. Sen jälkeen katsottaisiin, mitä tapahtuisi. Suurin ongelma oli kuitenkin vieläö edessä. Miten ihmeessä hän pystyisi pyytämään Lilyä ulos? Miten ihmeessä Lily suostuisi? Silloin muotokuva-aukkosta tuli juuri se henkilö jota hän ajatteli. Lily Evans. James meni punapään luokse.
"Kuule Evans tulistko kanssani Tylyahoon huomenna?" Hän kysyi toivekkaasti. Ei vastausta.
"Hei Lily kuulitko sinä mitä minä kysyin?" James kysyi varovasti. Lily vain tuijotti Jamesta.
"Hmm.... Hyvä on. Minä tulen", Hän sanoi lopulta. Oli Jamesin vuoro tuijottaa Lilyä.
"Oikeasti?" Hän kysyi uskomatta edelleen korviaan. Lily nyökkäsi.
"Kiitos Evans", James sanoi. Lily purskahti nauruun.
"Kuule ota se skunimi pois James", Hän nauroi.
"Hyvä on, Lily" James sanoi. "No nähdään huomenna".
***
Seuraavana aamuna Lily heräsi tosi aikaisin, koska hän oli laittanut kellon soimaan aikaisin, jotta ehtisi valvistautua treffeille. Lily oli alkanut jo pitämään Jamesista ja oli odottanut, että tämä pyytäisi häntä ulos.
"Voi helvetin helvetti!" Hän kirosi niin että Lilyn paras kaveri Lilo heräsi.
"Mitä nyt Lil?" Hän kysyi hymyillen.
"Minulla ei ole mitään päällepantavaa!" Lily melkein itki.
"Hei onhan se kurjaa että on matka-arkullinen vaateita, mutta ruhdistäydy jo ja mene suihkuun niin minä ja Peppi etsimme sinulle vaatteet", Lilo lohdutti ja meni herättämään Pepin Lilyn menessä suihkuun.
"Mitä paljonko kello on?" Oli Pepin ensimäinen kysymys.
"Kahdeksan, mutta....", Lilo aloitti.
"Kahdeksan! Kuinka julkeat herättää minut kahdeksalta lauantaina!" Peppi melkein huusi.
"Hei rauhoitu jo. Lily tarvitsee apuamme. Hänellä ei ole kuulemma mitään päällepantavaa", Lilo sanoi väsyneesti.
"Ai jaa. Onhan hänellä matka-arkullinen vaateita ja kaapissa lisää. Ihan sama", Peppi sanoi.
"Niin mutta Lily hermoilee Jamesin takia", Lilo paljasti.
"Jamesin! Olisti heti sanonut! Hihat heilumaan!", Peppi huudahti ja ponkaisi ylös sängystään. Hän meni heti Lilyn tavallista suuremman vaatevuoren luokse ja penkoi vaateita Lilyn tulessa suihkusta.
"Joko löysitte minulle vaateet?" Tyttö kysyi silmäillen Peppiä.
"Emme. Peppi aloitti vasta." Lilo virnisti menessään suihkuun. Lily huokaisi ja alkoi kuivata itseään. Pepillä kestäisi kuitenkin.
"Nyt löytyi!" Peppi huudahti Lilon kaapin luota. Hän oli siirtynyt aina kaapilta toiselle.
"Tämä istuu sinulle kuin valettu", Hän sanoi iloisena ja heilutteli vihreää minimekkoa ja vihreitä saappaita.
"Kuule en ole varma..." Lily aloitti. Samassa kuului huuto:
"HEI RUUSUNEN AIJOTKO OLLA SIELLÄ KOKO PÄIVÄN?!" Lily tunnisti huutajan heti. James. J ahän hätääntyi.
"Minulla ei taida olla valinnan varaa" Hän sanoi ja puki mekon ja saappaat päällen. Meikattuaan ja laitettuaan hiuksensa hän suunisti oleskeluhuoneeseeen.
"Hei James." Hän tervehti poikaa. James vastasi nyökkäämällä. Lily tapitti Jamesia. Pojalla oli musta t-paita jossa luki "Kohtalottaret" ja mustat hieman repaleiset farkut.
"Mitä "Kohtalottaret" tarkottaa?" Lily kysyi osottaen Jamesin paitaa.
"Se on velhobändi. Vasta aloittanut", James vastasi." Tämä paita maksoi varmaan kaksikymmentä kaljuunaa"
Lily henkäisi. Sehän oli kamalan paljon!
"Sinulla taitaa olla rikaskin perhe", Hän totesi. James nyökkäsi.
"Isä ja minä. Äiti kuoli kaksi kuukautta sitten", Äkkiä James käänsi katseensa pois. Lily ei tiennyt, mitä hänen pitäisi tehdä tai sanoa, joten hän vain taputti Jamesia hellästi olkapäälle.
Tylyahossa Lily kompastui kiveen ja meinasi lentää nurin, ellei James olisi ottanut häntä kiinni.
"Kiitos", Lily sanoi hymyillen. Hän iroitti otteensa Jamesista, mutta jäi tuijottamaan poikaa. Lainkaan suunitelematta Lily suuteli Jamesia.
"Suklainen suudema" Lily kuiskasi suudelman jälkeen.
Suklainen suudelma.
James Potter makasi oleskeluhuoneen sohvalla ja ajatteli. Hänen piti mennä Lilyn kanssa onnistuneesti ulos. Ilman, että Lily huutaisi hänelle. Se oli hänen pullonpyörityksen tehtävä. Sen jälkeen katsottaisiin, mitä tapahtuisi. Suurin ongelma oli kuitenkin vieläö edessä. Miten ihmeessä hän pystyisi pyytämään Lilyä ulos? Miten ihmeessä Lily suostuisi? Silloin muotokuva-aukkosta tuli juuri se henkilö jota hän ajatteli. Lily Evans. James meni punapään luokse.
"Kuule Evans tulistko kanssani Tylyahoon huomenna?" Hän kysyi toivekkaasti. Ei vastausta.
"Hei Lily kuulitko sinä mitä minä kysyin?" James kysyi varovasti. Lily vain tuijotti Jamesta.
"Hmm.... Hyvä on. Minä tulen", Hän sanoi lopulta. Oli Jamesin vuoro tuijottaa Lilyä.
"Oikeasti?" Hän kysyi uskomatta edelleen korviaan. Lily nyökkäsi.
"Kiitos Evans", James sanoi. Lily purskahti nauruun.
"Kuule ota se skunimi pois James", Hän nauroi.
"Hyvä on, Lily" James sanoi. "No nähdään huomenna".
***
Seuraavana aamuna Lily heräsi tosi aikaisin, koska hän oli laittanut kellon soimaan aikaisin, jotta ehtisi valvistautua treffeille. Lily oli alkanut jo pitämään Jamesista ja oli odottanut, että tämä pyytäisi häntä ulos.
"Voi helvetin helvetti!" Hän kirosi niin että Lilyn paras kaveri Lilo heräsi.
"Mitä nyt Lil?" Hän kysyi hymyillen.
"Minulla ei ole mitään päällepantavaa!" Lily melkein itki.
"Hei onhan se kurjaa että on matka-arkullinen vaateita, mutta ruhdistäydy jo ja mene suihkuun niin minä ja Peppi etsimme sinulle vaatteet", Lilo lohdutti ja meni herättämään Pepin Lilyn menessä suihkuun.
"Mitä paljonko kello on?" Oli Pepin ensimäinen kysymys.
"Kahdeksan, mutta....", Lilo aloitti.
"Kahdeksan! Kuinka julkeat herättää minut kahdeksalta lauantaina!" Peppi melkein huusi.
"Hei rauhoitu jo. Lily tarvitsee apuamme. Hänellä ei ole kuulemma mitään päällepantavaa", Lilo sanoi väsyneesti.
"Ai jaa. Onhan hänellä matka-arkullinen vaateita ja kaapissa lisää. Ihan sama", Peppi sanoi.
"Niin mutta Lily hermoilee Jamesin takia", Lilo paljasti.
"Jamesin! Olisti heti sanonut! Hihat heilumaan!", Peppi huudahti ja ponkaisi ylös sängystään. Hän meni heti Lilyn tavallista suuremman vaatevuoren luokse ja penkoi vaateita Lilyn tulessa suihkusta.
"Joko löysitte minulle vaateet?" Tyttö kysyi silmäillen Peppiä.
"Emme. Peppi aloitti vasta." Lilo virnisti menessään suihkuun. Lily huokaisi ja alkoi kuivata itseään. Pepillä kestäisi kuitenkin.
"Nyt löytyi!" Peppi huudahti Lilon kaapin luota. Hän oli siirtynyt aina kaapilta toiselle.
"Tämä istuu sinulle kuin valettu", Hän sanoi iloisena ja heilutteli vihreää minimekkoa ja vihreitä saappaita.
"Kuule en ole varma..." Lily aloitti. Samassa kuului huuto:
"HEI RUUSUNEN AIJOTKO OLLA SIELLÄ KOKO PÄIVÄN?!" Lily tunnisti huutajan heti. James. J ahän hätääntyi.
"Minulla ei taida olla valinnan varaa" Hän sanoi ja puki mekon ja saappaat päällen. Meikattuaan ja laitettuaan hiuksensa hän suunisti oleskeluhuoneeseeen.
"Hei James." Hän tervehti poikaa. James vastasi nyökkäämällä. Lily tapitti Jamesia. Pojalla oli musta t-paita jossa luki "Kohtalottaret" ja mustat hieman repaleiset farkut.
"Mitä "Kohtalottaret" tarkottaa?" Lily kysyi osottaen Jamesin paitaa.
"Se on velhobändi. Vasta aloittanut", James vastasi." Tämä paita maksoi varmaan kaksikymmentä kaljuunaa"
Lily henkäisi. Sehän oli kamalan paljon!
"Sinulla taitaa olla rikaskin perhe", Hän totesi. James nyökkäsi.
"Isä ja minä. Äiti kuoli kaksi kuukautta sitten", Äkkiä James käänsi katseensa pois. Lily ei tiennyt, mitä hänen pitäisi tehdä tai sanoa, joten hän vain taputti Jamesia hellästi olkapäälle.
Tylyahossa Lily kompastui kiveen ja meinasi lentää nurin, ellei James olisi ottanut häntä kiinni.
"Kiitos", Lily sanoi hymyillen. Hän iroitti otteensa Jamesista, mutta jäi tuijottamaan poikaa. Lainkaan suunitelematta Lily suuteli Jamesia.
"Suklainen suudema" Lily kuiskasi suudelman jälkeen.
5. syyskuuta 2009
Harry pelastaa Siriuksen.
Kolmosessa Harry kavereineen yrittää pelastaa Siriuksen, mutta epäonnistuu. Tässä ficissä Harry on saanut Siriuksen pelastettua, ja Harry aloittaa kuudennen vuoden.
Prologi.
"Dumledore!" Harry Potter huudahti iloisena.
"Harry! Ronald, Hermione ja...ja.." Dumledore näytti hämmästyneeltä.
"Rehtori päästäänkö me jonnekin sisälle?" Harry kysyi heti.
"Totta kai." Dumledore sanoi melkein hymyillen.
Luku 1.
Harry Potter loikoili sängyllään ja luki Päivän Profettaa. Jos sitä lukemiseksi voi edes kutsua. Harry nimittäin vain selasi lehteä turhaantuneesti läpi ja heitti sen lopulta lattialle. Hän haki parempaa asentoa. Löydettyään sen Harry painoi silmänsä kiinni ja nukahti. Hän näki unta jossa hän suuteli Ginny Weasleyta. Ginny katsoi Harryyn säteilevin silmin ja Harry halasi Ginnyä. Niin uskomattomalta, kun se tuntuikin Harry oli alkanut pitää Ginnystä enemmän kuin koskaan ennen. Ginny oli pitänyt Harrysta, mutta Harry ei ollut varma pitikö tämä vielä hänestä. Jos piti niin.... Harry ajatteli unissaan. Mutta mitä Ron -Harryn paras kaveri- sanoisi jos Harry alkaisi seurustella hänen pikkusiskonsa kanssa? Joskus Harrysta tuntui, että Ron käyttäytyi Ginnyä kohtaan samalla tavalla kuin omistaisi tytön.
"Harry!" Sirius Musta Harryn huoltaja, Harryn kummisetä ja Harryn isän paras kaveri. Harry heräsi huutoon ja meni olohuoneeseen jossa Sirius istui. Remus Lupin istui siellä myös. Samaten Nymdhadora Thonks ja Weasleyn perheen suurin osa. George, Fred, Ron, Hermione ja -mikä parasta- Ginny. Harry hymyili kaikille ja istuutui. Weasleyt kysyivät haluaisiko Harry mennä heidän luokseen. Harry vilkaisi Siriusta kysyvästi. Päätteli sitten että tämä jäisi aivan yksin ja oli juuri avannut suunsa kieltäytyäkseen kun Remus Lupin sanoi:
"Minä ja Thonks asutaan vähän aikaa täällä." Harry ei ollut varma oliko hän iloinen vai surullinen. Toisaalta hän kaipasi valtavasti Kotikoloon jossa hän oli ollut viimeksi neljä vuotta sitten. Toisaalta taas hän halusi olla kotonaan. Sirius jäisi kuitenkin esiliinaksi tänne, koten Harrykin jäisi!
"Minä olen mielummin täällä", Hän sanoi ja virnisti Siriukselle, joka virnisti leveästi takaisin. Harry oli oppinut, että hän voisi loistavasti uskoutua Siriukselle ja olikin kertonut tälle melkein kaiken niin tyttöystävistä, kuin ennustuksen painosta. Ei Harry ennustusta Siriukselle ollut kertonut. Ei, kun Dumledore oli melkein kieltänyt. Ei hän ollut kertonut sitä Ronille eikä Hermionellekaan. Hän ei oikein tiennyt miksi. Hän ei vain halunnut huolestuttaa ystäviään turhaan. Sitä paitsi hän arvasi, mitä nämä sanoisivat. Ron suuttuisi, koska Harry ei ollut kertonut siitä. Hermione hyssytelisi Ronia ja näyttäisi huolestuneelta.
"Nojaa ihan miten tahdot", Molly sanoi lopulta ja vilkaisi Siriusta aivan kuin epäilisi pitikö hän Harryn hengissä kokkaustaidoillaan. Molly Weasley ei kuitenkaan tiennyt Siriuksen poikkeuksellisen hyvistä taidoista. Sitä paitsi Sirius teki mahdottoman hauskoja illanviettoja eikä välittänyt siitä kuinka pitkään Harry valvoi. Joskus Sirius tanssahteli musiikin tahdissa. Toisinaan hän taas kertoi Harrylle Jamesista ja Lilystä. Harry piti enemmän ensimmäisistä illanvietoista sillä hän sai nauraa kylkiluunsa murtuneiksi. Joskus Sirius näytti Harrylle kuvia siitä kun Lily oli antanut Jamesille pakit.
"Harry minulla on sinulle asiaa", Ginny Weasley sanoi yht`äkkiä. Harry säpsähti, mutta seurasi Ginnyä omaan huoneeseensa.
"Niin?"
"Minä rakastan sinua", Ginny sanoi hymyillen Harrylle. Harrykin hymyili Ginnylle.
"Niin minäkin sinua. Hassua kyllä" Hän sanoi edelleen hymyillen. Ginny naurahti pienesti ja suuteli Harrya. Olento Harryn vatsassa kiljui. Harry siirsi vaseman kätensä Ginnyn kirkaanpunaisiin hiuksiin. Ginny silitteli Harryn poskea. Suudelman jälkeen he irottautuivat hymyillen. Harry ei tiennyt kauanko he seisoivat siinä vain hymyillen toisilleen. Toisaalta se ei kyllä kiinostanutkaan. Lopulta he istuutuivat Harryn sängylle. Ginny hymyili edelleen Harrylle.
"Kauanko...." Hän aloitti.
"Kaanko olen rakastanut sinua? Ainakin kesän alusta asti." Harry sanoi ja laski kätensä Ginnyn käden päälle. Molemmat säpsähtivät. He olivat tunteneet oudonlaista poltavaa kipua ja käsien ympärille muodustui äkisti vaaleanpunainen sydän.
"Mitä se oli?" Harry kysyi. Ginny kohoitti olkiaan ja ovi aukeni. Harry otti heti kätensä pois ja katsoi ovelle. Ron ja Hermione.
"Ettekö ole oppineet koputtamaan?" Hän kysyi ilkeästi.
"Tuota... emme. Mikä teillä on? Olette kuin aaveen nähneet", Ron sanoi katsoen vuorotellen kumpaakin.
"Me pidimme toisiamme kädestä kiinni, tunsimme poltavaa kipua ja käsiemme ympärille muodostui sydän. Mitä se tarkoitti?" Harry kysyi enemmän Hermionelta, joka oli henkäisyt hiljaa.
"Harry.....Se on...", Tyttö sopersi.
"Mikä se on kerro Hermione!" Harry ja Ginny huudahtivat yhtäaikaa.
"Se tarkoittaa, että te menette isona naimisiin", Hermione sanoi lopulta. Huoneeseen laskeutui täysi hiljaisuus.
Prologi.
"Dumledore!" Harry Potter huudahti iloisena.
"Harry! Ronald, Hermione ja...ja.." Dumledore näytti hämmästyneeltä.
"Rehtori päästäänkö me jonnekin sisälle?" Harry kysyi heti.
"Totta kai." Dumledore sanoi melkein hymyillen.
Luku 1.
Harry Potter loikoili sängyllään ja luki Päivän Profettaa. Jos sitä lukemiseksi voi edes kutsua. Harry nimittäin vain selasi lehteä turhaantuneesti läpi ja heitti sen lopulta lattialle. Hän haki parempaa asentoa. Löydettyään sen Harry painoi silmänsä kiinni ja nukahti. Hän näki unta jossa hän suuteli Ginny Weasleyta. Ginny katsoi Harryyn säteilevin silmin ja Harry halasi Ginnyä. Niin uskomattomalta, kun se tuntuikin Harry oli alkanut pitää Ginnystä enemmän kuin koskaan ennen. Ginny oli pitänyt Harrysta, mutta Harry ei ollut varma pitikö tämä vielä hänestä. Jos piti niin.... Harry ajatteli unissaan. Mutta mitä Ron -Harryn paras kaveri- sanoisi jos Harry alkaisi seurustella hänen pikkusiskonsa kanssa? Joskus Harrysta tuntui, että Ron käyttäytyi Ginnyä kohtaan samalla tavalla kuin omistaisi tytön.
"Harry!" Sirius Musta Harryn huoltaja, Harryn kummisetä ja Harryn isän paras kaveri. Harry heräsi huutoon ja meni olohuoneeseen jossa Sirius istui. Remus Lupin istui siellä myös. Samaten Nymdhadora Thonks ja Weasleyn perheen suurin osa. George, Fred, Ron, Hermione ja -mikä parasta- Ginny. Harry hymyili kaikille ja istuutui. Weasleyt kysyivät haluaisiko Harry mennä heidän luokseen. Harry vilkaisi Siriusta kysyvästi. Päätteli sitten että tämä jäisi aivan yksin ja oli juuri avannut suunsa kieltäytyäkseen kun Remus Lupin sanoi:
"Minä ja Thonks asutaan vähän aikaa täällä." Harry ei ollut varma oliko hän iloinen vai surullinen. Toisaalta hän kaipasi valtavasti Kotikoloon jossa hän oli ollut viimeksi neljä vuotta sitten. Toisaalta taas hän halusi olla kotonaan. Sirius jäisi kuitenkin esiliinaksi tänne, koten Harrykin jäisi!
"Minä olen mielummin täällä", Hän sanoi ja virnisti Siriukselle, joka virnisti leveästi takaisin. Harry oli oppinut, että hän voisi loistavasti uskoutua Siriukselle ja olikin kertonut tälle melkein kaiken niin tyttöystävistä, kuin ennustuksen painosta. Ei Harry ennustusta Siriukselle ollut kertonut. Ei, kun Dumledore oli melkein kieltänyt. Ei hän ollut kertonut sitä Ronille eikä Hermionellekaan. Hän ei oikein tiennyt miksi. Hän ei vain halunnut huolestuttaa ystäviään turhaan. Sitä paitsi hän arvasi, mitä nämä sanoisivat. Ron suuttuisi, koska Harry ei ollut kertonut siitä. Hermione hyssytelisi Ronia ja näyttäisi huolestuneelta.
"Nojaa ihan miten tahdot", Molly sanoi lopulta ja vilkaisi Siriusta aivan kuin epäilisi pitikö hän Harryn hengissä kokkaustaidoillaan. Molly Weasley ei kuitenkaan tiennyt Siriuksen poikkeuksellisen hyvistä taidoista. Sitä paitsi Sirius teki mahdottoman hauskoja illanviettoja eikä välittänyt siitä kuinka pitkään Harry valvoi. Joskus Sirius tanssahteli musiikin tahdissa. Toisinaan hän taas kertoi Harrylle Jamesista ja Lilystä. Harry piti enemmän ensimmäisistä illanvietoista sillä hän sai nauraa kylkiluunsa murtuneiksi. Joskus Sirius näytti Harrylle kuvia siitä kun Lily oli antanut Jamesille pakit.
"Harry minulla on sinulle asiaa", Ginny Weasley sanoi yht`äkkiä. Harry säpsähti, mutta seurasi Ginnyä omaan huoneeseensa.
"Niin?"
"Minä rakastan sinua", Ginny sanoi hymyillen Harrylle. Harrykin hymyili Ginnylle.
"Niin minäkin sinua. Hassua kyllä" Hän sanoi edelleen hymyillen. Ginny naurahti pienesti ja suuteli Harrya. Olento Harryn vatsassa kiljui. Harry siirsi vaseman kätensä Ginnyn kirkaanpunaisiin hiuksiin. Ginny silitteli Harryn poskea. Suudelman jälkeen he irottautuivat hymyillen. Harry ei tiennyt kauanko he seisoivat siinä vain hymyillen toisilleen. Toisaalta se ei kyllä kiinostanutkaan. Lopulta he istuutuivat Harryn sängylle. Ginny hymyili edelleen Harrylle.
"Kauanko...." Hän aloitti.
"Kaanko olen rakastanut sinua? Ainakin kesän alusta asti." Harry sanoi ja laski kätensä Ginnyn käden päälle. Molemmat säpsähtivät. He olivat tunteneet oudonlaista poltavaa kipua ja käsien ympärille muodustui äkisti vaaleanpunainen sydän.
"Mitä se oli?" Harry kysyi. Ginny kohoitti olkiaan ja ovi aukeni. Harry otti heti kätensä pois ja katsoi ovelle. Ron ja Hermione.
"Ettekö ole oppineet koputtamaan?" Hän kysyi ilkeästi.
"Tuota... emme. Mikä teillä on? Olette kuin aaveen nähneet", Ron sanoi katsoen vuorotellen kumpaakin.
"Me pidimme toisiamme kädestä kiinni, tunsimme poltavaa kipua ja käsiemme ympärille muodostui sydän. Mitä se tarkoitti?" Harry kysyi enemmän Hermionelta, joka oli henkäisyt hiljaa.
"Harry.....Se on...", Tyttö sopersi.
"Mikä se on kerro Hermione!" Harry ja Ginny huudahtivat yhtäaikaa.
"Se tarkoittaa, että te menette isona naimisiin", Hermione sanoi lopulta. Huoneeseen laskeutui täysi hiljaisuus.
"Kauanko siitä on kun viimeksi tapasimme?"(Hermione/Viktor, Hermione/Ron)
"Kauanko siitä on kun viimeksi tapasimme?"
Rakas Herm.
Minä en ole tuntenut ketään kohtaan samoin, kun sinua. Kun pyysin sinua meille järvellä lupauduit, mutta et ole vielä tullut. Kauanko saan odottaa sinua? Kauanko viime tapaamisestamme on aikaa? Vaikka minä olin silloin seitsemäntoista ja rakastui kolme vuotta minua nuorempaan tyttöön, en kadu valintaani. Kaikissa kirjoissa rakastetut saavat toisensa. Mutta kuinka käy meidän? Me emme ole kirjaa. Tai ehkä olemme. En kyllä tajua kuinka voisin olla niin kiinnostava, että minua luettaisiin.
Joka tapauksessa olimme kirjoja tai emme minä rakastan ja tahdon sinut. Se Weasley on ehkä oikeassa minä haluan enemmän, kun kirjeystävää. Mutta me asumme niin kaukana toisistamme. Sinä asut siellä Englannissa ja minä täällä Bulgariassa. Muista, että minä rakastan sinua Herm. Sinun
Viktoriasi.
Rakas Viktor.
Minä seurustelen Ronin kanssa. Silloin minäkin rakastin sinua. Ja osa minua vieläkin. Toinen osa rakastaakin Ronia. Tämä on vaikeaa. En osaa päättää kumman haluan. Ehkä sinut ehkä taas Ronin.
Onko sinulla tyttöystävää? Välitätkö ehkä jo enemmän jostakin toisesta, kun minusta. Sano suoraan Viktor. Minä olen puhunut sinulle suoraan sinun täytyy puhua minulle suoraan. Minä, Harry ja Ron menemme tekemään lopun Voldemortista. Lähdemme heti Fleurin ja Billin häiden jälkeen. Oletko sinä tulossa sinne? Olisi mukavaa tavata sinut taas. Ihan kuten itse sanoit Viime kerrasta on aikaa.
Hermione.
Rakas Herm.
Taas seurustelet jonkun kanssa. Minä olen sanonut sinulle jokaisessa kirjeessä, että välitän vain sinusta. En kenestäkään muusta. Sinä olet minulle tärkein ihminen. Ole varovainen hänen-joka-jääköön-nimeämättä kanssa. Sinä olet urhea. Et jätä ystäviäsi vaikka sinun ei olisi pakko. Minä en ikinä olisi noin urhea. Mutta Herm lupaatko että tapaamme ennen kuin lähdet? Minulla on sinulle miljoona neuvoa. Sinun
Viktor.
Rakas Viktor.
Tämä olkoon viimeinen kirjeeni sinulle ennen kun lähden. Jos olet tulossa Fleurin ja Billin häihin tapaamme siellä. Minä olen ehkä sinusta ilkeä, mutta seurustelen Ronin kanssa enkä voi jättää häntä. Kirjoitan sinulle sitten kun olemme tuhonneet Voldemortin. Jos siis tuhoamme hänet. Hyvästi Viktor.
Hermione.
Viiden vuoden päästä Hermione lähettää Viktorille tämän kirjeen:
Hei Viktor!
Olet varmaan jo kuullut sen? Me teimme sen! Minä, Harry ja Ron teimme lopun Voldemortista! Uskomatonta. Nyt saamme jatkaa elämää ilman pimeyden voimia. Arvaa mitä Viktor? Ron kosi minua. Me menimme naimisiin ja minä sain kaksi lasta. Rose Weasleyn ja Hugo Weasley. Harry ja Ginnykin menivät naimisiin ja saivat myös kaksi lasta. Tosin poikia. No nöhdään taas joskus!
Hermione.
Rakas Herm.
Minä en ole tuntenut ketään kohtaan samoin, kun sinua. Kun pyysin sinua meille järvellä lupauduit, mutta et ole vielä tullut. Kauanko saan odottaa sinua? Kauanko viime tapaamisestamme on aikaa? Vaikka minä olin silloin seitsemäntoista ja rakastui kolme vuotta minua nuorempaan tyttöön, en kadu valintaani. Kaikissa kirjoissa rakastetut saavat toisensa. Mutta kuinka käy meidän? Me emme ole kirjaa. Tai ehkä olemme. En kyllä tajua kuinka voisin olla niin kiinnostava, että minua luettaisiin.
Joka tapauksessa olimme kirjoja tai emme minä rakastan ja tahdon sinut. Se Weasley on ehkä oikeassa minä haluan enemmän, kun kirjeystävää. Mutta me asumme niin kaukana toisistamme. Sinä asut siellä Englannissa ja minä täällä Bulgariassa. Muista, että minä rakastan sinua Herm. Sinun
Viktoriasi.
Rakas Viktor.
Minä seurustelen Ronin kanssa. Silloin minäkin rakastin sinua. Ja osa minua vieläkin. Toinen osa rakastaakin Ronia. Tämä on vaikeaa. En osaa päättää kumman haluan. Ehkä sinut ehkä taas Ronin.
Onko sinulla tyttöystävää? Välitätkö ehkä jo enemmän jostakin toisesta, kun minusta. Sano suoraan Viktor. Minä olen puhunut sinulle suoraan sinun täytyy puhua minulle suoraan. Minä, Harry ja Ron menemme tekemään lopun Voldemortista. Lähdemme heti Fleurin ja Billin häiden jälkeen. Oletko sinä tulossa sinne? Olisi mukavaa tavata sinut taas. Ihan kuten itse sanoit Viime kerrasta on aikaa.
Hermione.
Rakas Herm.
Taas seurustelet jonkun kanssa. Minä olen sanonut sinulle jokaisessa kirjeessä, että välitän vain sinusta. En kenestäkään muusta. Sinä olet minulle tärkein ihminen. Ole varovainen hänen-joka-jääköön-nimeämättä kanssa. Sinä olet urhea. Et jätä ystäviäsi vaikka sinun ei olisi pakko. Minä en ikinä olisi noin urhea. Mutta Herm lupaatko että tapaamme ennen kuin lähdet? Minulla on sinulle miljoona neuvoa. Sinun
Viktor.
Rakas Viktor.
Tämä olkoon viimeinen kirjeeni sinulle ennen kun lähden. Jos olet tulossa Fleurin ja Billin häihin tapaamme siellä. Minä olen ehkä sinusta ilkeä, mutta seurustelen Ronin kanssa enkä voi jättää häntä. Kirjoitan sinulle sitten kun olemme tuhonneet Voldemortin. Jos siis tuhoamme hänet. Hyvästi Viktor.
Hermione.
Viiden vuoden päästä Hermione lähettää Viktorille tämän kirjeen:
Hei Viktor!
Olet varmaan jo kuullut sen? Me teimme sen! Minä, Harry ja Ron teimme lopun Voldemortista! Uskomatonta. Nyt saamme jatkaa elämää ilman pimeyden voimia. Arvaa mitä Viktor? Ron kosi minua. Me menimme naimisiin ja minä sain kaksi lasta. Rose Weasleyn ja Hugo Weasley. Harry ja Ginnykin menivät naimisiin ja saivat myös kaksi lasta. Tosin poikia. No nöhdään taas joskus!
Hermione.
4. syyskuuta 2009
Kaipaan sua. (Georgen näkökulmaa. George/Harry)
Kaipaan sua.
Kaikki menee nykyään päin mäntyä, ajattelin. Kaikki kehottavat minua jatkamaan elämää, mutta miten voisin jos kaikista minulle rakkain ihminen on kuollut? En ole varma, miten jaksan eteenpäin. Makaan sängylläni ja katselen sinun tyhjää sänkyä. Voi Fred! Yöllä itken itseni uneen ja päivisin olen maassa. Ainakin äidin ja isän mielestä. En minä itsekkään voi väittää olevani täysin kunossa, mutta äidin mielestä minun pitäisi mennä jollekin jästien psykolokille.
"George?" Ovi aukeaa ja äiti astuu sisään.
"Mitä?" Kysyn ja nousen ylös.
"Tuletko syömään?" Äiti kysyy.
"Keitä siellä on?" Kysyn epäröiden.
"Minä, isä, Ginny, Harry, Ron ja Hermione", Äiti vastaa." Harrylla on muuten asiaa sinulle", Hän lisää.
"Pyydä hänet tänne", Sanon. Jos se on taas jotain sitä sorttia, että Harry syyttää itseään Fredin kuolemasta en tiedä, mitä minun pitäisi tehdä. Pian Harry astuu sisään.
"Miten voit?" Hän kysyy hiljaa. Pudistan päätäni.
"En tiedä."
"Minä tiedän miltä sinusta tuntuu," Harry sanoo edelleen hiljaa. Tosiasiassa Harry on ollut minulle aina kuin pikkuveli, josta minun pitäisi pitää huolta. Hän on ollut meillä joka kesä. Pelastanut varmaan puolet meidän perheestä. Kuitenkaan ei sitä minulle tärkeintä. Frediä. Nyt nyökkään Harryn sanoille.
"Minä tiedän."
"Miten kestät sen?" Kysyn. Juuri siihen kysymykseen haluan vastauksen.
"Silloin kun Sirius kuoli päätin etten voi sulkeutua omaan kuoreeni. Vanhempieni kuolema tulee silloin tällöin mieleen, mutta kun en muista siitä mitään. Tietysti minä kaipaan isää ja äitiä, mutta toisinaan mietin millaista elämäni olisi heidän kanssaan ja päädyn aina siihen, että täällä Kotikolossa on mukavaa. Sitä paitsi sinun äitisi ja isäsi ovat melkein minunkin vanhempiani", Harry sanoo. Nyt vasta tajusin asian. Tajusin myös erään toisen asian. Minä rakastan Harrya. Haluaisin sanoa sen Harrylle, mutta sanat eivät riitä sitä kertomaan.
"George.... minun on kerrotava sinulle eräs asia", Harry sanoo.
"Mikä?" Kysyn säpsähtäen.
"Minä rakastan sinua," Harry sanoo. Tuijotan Harrya epäuskoisena. Mahtoiko se olla mahdollista? Ei kai Harry vain sanonut, että...? Että hän rakastaa minua?
"Geo?"
"Mitä?" Säpsähdän.
"Kuulitko mitä minä sanoin?" Harry kysyy.
"Mitä? Joo kuulin sanoit rakastavasi minua ja minä rakastan sinua. Hassua kyllä." Vastaan ja tyrskähdän.
"Tosiaan hassua." Harrykin sanoo. Astun lähemmäs Harrya ja hän kietoo kätensä ympärilleni. Sen jälkeen huulemme koskettavat toisiaan. Halusin olla Harryn kanssa. Uusi alku molemmille.
Kaikki menee nykyään päin mäntyä, ajattelin. Kaikki kehottavat minua jatkamaan elämää, mutta miten voisin jos kaikista minulle rakkain ihminen on kuollut? En ole varma, miten jaksan eteenpäin. Makaan sängylläni ja katselen sinun tyhjää sänkyä. Voi Fred! Yöllä itken itseni uneen ja päivisin olen maassa. Ainakin äidin ja isän mielestä. En minä itsekkään voi väittää olevani täysin kunossa, mutta äidin mielestä minun pitäisi mennä jollekin jästien psykolokille.
"George?" Ovi aukeaa ja äiti astuu sisään.
"Mitä?" Kysyn ja nousen ylös.
"Tuletko syömään?" Äiti kysyy.
"Keitä siellä on?" Kysyn epäröiden.
"Minä, isä, Ginny, Harry, Ron ja Hermione", Äiti vastaa." Harrylla on muuten asiaa sinulle", Hän lisää.
"Pyydä hänet tänne", Sanon. Jos se on taas jotain sitä sorttia, että Harry syyttää itseään Fredin kuolemasta en tiedä, mitä minun pitäisi tehdä. Pian Harry astuu sisään.
"Miten voit?" Hän kysyy hiljaa. Pudistan päätäni.
"En tiedä."
"Minä tiedän miltä sinusta tuntuu," Harry sanoo edelleen hiljaa. Tosiasiassa Harry on ollut minulle aina kuin pikkuveli, josta minun pitäisi pitää huolta. Hän on ollut meillä joka kesä. Pelastanut varmaan puolet meidän perheestä. Kuitenkaan ei sitä minulle tärkeintä. Frediä. Nyt nyökkään Harryn sanoille.
"Minä tiedän."
"Miten kestät sen?" Kysyn. Juuri siihen kysymykseen haluan vastauksen.
"Silloin kun Sirius kuoli päätin etten voi sulkeutua omaan kuoreeni. Vanhempieni kuolema tulee silloin tällöin mieleen, mutta kun en muista siitä mitään. Tietysti minä kaipaan isää ja äitiä, mutta toisinaan mietin millaista elämäni olisi heidän kanssaan ja päädyn aina siihen, että täällä Kotikolossa on mukavaa. Sitä paitsi sinun äitisi ja isäsi ovat melkein minunkin vanhempiani", Harry sanoo. Nyt vasta tajusin asian. Tajusin myös erään toisen asian. Minä rakastan Harrya. Haluaisin sanoa sen Harrylle, mutta sanat eivät riitä sitä kertomaan.
"George.... minun on kerrotava sinulle eräs asia", Harry sanoo.
"Mikä?" Kysyn säpsähtäen.
"Minä rakastan sinua," Harry sanoo. Tuijotan Harrya epäuskoisena. Mahtoiko se olla mahdollista? Ei kai Harry vain sanonut, että...? Että hän rakastaa minua?
"Geo?"
"Mitä?" Säpsähdän.
"Kuulitko mitä minä sanoin?" Harry kysyy.
"Mitä? Joo kuulin sanoit rakastavasi minua ja minä rakastan sinua. Hassua kyllä." Vastaan ja tyrskähdän.
"Tosiaan hassua." Harrykin sanoo. Astun lähemmäs Harrya ja hän kietoo kätensä ympärilleni. Sen jälkeen huulemme koskettavat toisiaan. Halusin olla Harryn kanssa. Uusi alku molemmille.
"Sinä jota olen aina kaivannut"
Joo jatkoficciä kehittelen. Tää kertoo Harryn lapsista: Jamesista, Albuksesta ja Lilystä. James aloittaa seitsemmännen vuoden, Albus kuudennen ja Lily viidennen. Lily seurustelee Jamie Burnleyn kanssa, mutta seitsemännellä hänellä onkin joku muu, mutta kuka? Albus seurustelee Lilyn kaverin Lucyn kanssa. James niin monen ettei pysy laskuissa mukana:D
"Sinä jota olen aina kaivannut"
"Lilyyyyyy......" Lilyn paras kaveri Lucy huusi laiturilla yhdeksän ja kolme neljäs osaa.
"Lucy! Ihana nähdä!" Lily huudahti iloisena rynnätyään kaverinsa luokse ja halattuaan tätä. "Anteeksi, mutta minun on mentävä takaisin äidin ja isän luokse", Hän jatkoi hymyillen.
"Hetki..... Näenkö väärin vai onko tuo Valvojaoppilaan merkki?" Lucy kysyi ja osoitti merkkiä, joka kimmelsi Lilyn rinnassa.
"On.", Lily sanoi edelleen hymyillen.
"Mitä? Lily Potterista on tullut rohkelikon Valvojaoppilas! Ihme!" Lucy huudahti melkein järkyttyneellä äänellä. Aivan kuin hänestä Valvojaoppilaaksi pääseminen olisi ollut pahakin rikos.
"Ääh älä viitsi Lu, kuulostat ihan Jamesilta", Lily sanoi kyllästyneesti.
"Tosiaan. Mitä hän sanoi?" Lucy kysyi aivan kun olisi vasta muistanut, että Lilyllä oli velikin.
"Hän sanoi jättävänsä minut pois testamentistaan", Lily sanoi virnistäen." Mutta nyt minun on ihan pakko mennä takaisin", Hän lisäsi. Halattuaan Lucya vielä kerran hän pyyhälsi vanhempiensa luokse.
"Tulithan sinä. Luulimme jo että olet mennyt jo junaan", Lilyn äiti Ginny sanoi, kun Lilyn isä Harry meni halamaan Jamesia.
"Äiti luuletko todella, että sinun oma pikku Lilye menee pois ilman läksiäspusua?" James kysyi irvistäen isänsä selän takaa. Ginny halasi Lilyä, jolloin Lily sai hyvän tilaisuuden näyttää kieltä Jamesille.
"Äiti Lily näytti kieltä minulle.", James kanteli.
"Nyt riittää James! Olet kuin pikkuvauva. Ei uskoisi sinun olleen jo seitsemäntoista!" Ginny huudahti närkästyneenä.
"Jamesin sielu onkin vasta kolmen", Lily sanoi irvistäen isoveljelleen. Oli Jamesin vuoro näyttää kieltään Lilylle.
"Lapset, lapset olkaahan kunnolla", Harry sanoi huokaisten. Lilyltä pääsi jonkinlainen naurunremakka.
"Harry älä nyt sinäkin ala!" Ginny sanoi myös huokaisten." Onneksi Albus on kunnolla." Hän lisäsi ja taputti nuorinta poikaansa päälaelle.
"Niin niin. Pikku Albus onkin kuin prinssi", Lily ja James sanoivat yhtä aikaa.
"Päät kiinni.", Albus sanoi. Samassa he näkivät Ronin, Hermionen, Hugon ja Rosen ja vilkuttivat näille. Weasleyt tulivat oitis heidän luokseen.
"Moi." Hugo ja Rose tervehtivät serkkujaan.
"Moi." Toiset sanoivat. Rose huudahti iloisesti ja halasi Lilyä.
"Onneksi olkoon!" Hän sanoi.
"Mitä?"Muut niin Potterit kuin Weasleytkin kysyivät kuorossa.
"Lily on Valvojaoppilas!" Rose huudahti melkein järkyttyneenä kun kukaan muu ei huomannut sitä.
"Onneksi olkoon Lily!" Hermione sanoi ja halasi Lilyä. Lily irvisti Jamesille joka näytti siltä, kuin olisi halunnut sanoa jotain.
Luku 2.
Lily melkein makasi valjovaoppilaiden vaunussa. Välillä hän vilkaisi Scorpius Malfoyta, joka oli luihuisen valvojaoppilas. Voi ei! Alanko minä pitämään Malfoysta! Hän kauhistui.
"No niin. Nyt kaikki tietävät, mitä teidän kuuluu tehdä." Johtajatyttö sanoi hymyillen. Lily näki kuinka Scorpius tuhahti, mutta hän ei valittänyt siitä vaan nousi ylös ja meni käytävälle. Hänen piti etsiä Jamie ennen kuin menisi omaan vaunuosastoonsa. Lily kurkisteli vaunuosastoihin ja kysyi Jamieta. Hänen harmikseen kukaan ei ollut nhänyt tätä. Lopulta hän oli niin kyllästynyt pojan piillotteluun, että meni omaan vaunuosastoonsa. Kun Lily aukaisi oven sisältä kuului "Yllätys" huuto, ja Jamie tuli suutelemaan häntä.
"Onneksi olkoon Valvojaoppilaaksi pääsystä! Olen todella ylpeä sinusta!" Poika sanoi. Lily ei olisi halunnut itkeä, mutta hänen harmikseen kyynel tulvi esiin.
"Olet liikuttunut!" Jamie melkein nauroi. Hän hymyili Lilylle, joka purskahti nauruun.
"Voi Jam!" Hän kuiskasi pojan korvaan. Päästyään irti Jamiesta Lily katseli ympärilleen ja huomasi, että vaunuosastossa oli melkein puoli rohkelikko tupaa. Lily etsi katseellaan Jamesta, joka istui nurkassa silmät tiukasti ikunassa. Ihan kun James olisi tuntenut Lilyn katseen sillä hän kääntyi ja hymyili pikaisesti pikkusiskolleen. Lily hymyili leveästi takaisin. Seuraavaksi Lily etsi katseellaan Albuksen, joka nytkäytty päätään Lilylle. Lily ei tiennyt, mitä se tarkoitti, mutta hän oletti sen tarkoittavan "Ihan sama".
"Jamie joko me voidaan lähteä? Täälä on aika ahdasta", Kuudesluokkalainen Wendy tyttö huomautti.
"Joo voitte," Jamie sanoi hymyilllen edelleen Lilylle. Väki teki lähtöä, ja Lily huomasi joukossa olevan sellaisia joita hän ei ollut koskaan edes nähnyt saati puhunut hedän kanssaan.
Luku 3.
Vähitellen juna pysähtyi jarrut vinkuen. Lily, Jamie, Lucy ja Rose -Lilyn serkku- hyppäsivät junasta pimeään iltaan. Lilyä paleli.
"Mennään äkkiä ennen kuin muut varavat kaikki vaunut!" Lucy huudahti, mutta Rose pudisti päätään.
"Minun pitää mennä muiden Korpinkynsien joukkoon", Hän sanoi. Jamie katsoi Lilyä pahoillaan.
"Anteeksi, mutta minunkin on mentävä. Pojat odottavat", Poika sanoi ja suukotti Lilyä poskelle. Lily vilkutti Jamielle, joka katosi pian iltaan. Lucy nyki Lilyn hihaa.
"Mennään jo", Tyttö sanoi närkästyneenä. Lily katseli hetken väkijoukkoon, mutta meni sen jälkeen Lucyn luokse sen sijaan, että olisi mennyt väkijoukon sekaan.
"Voi ei!" Lucy huudahti nähdessään keitä oli vaunujen luona.
"Mitä?" Lily kysyi säpsähtäen.
"Katso kuka," Lucy sanoi ja osoitti vaaleaa luihuispoikaa. Lily tuhahti. Scorpius Malfoy.
"Menisi helvettiin!" Hän sanoi närkästyneenä. Lucy vilkaisi Lilyä.
"Mitä?" Lily kysyi huomattuaan toisen tuijotuksen.
"Meinaan vain etteivät valvojaoppilaat yleensä kiroile", Lucy huomautti. Lily tuhahti.
"Minä olenkin Potter", Hän sanoi.
"Ja muuttaako se asiaa?" Lucy kysyi virnistäen.
"Muutaa", Lily sanoi.
"Miten?" Lucy kysyi.
"Siten että Potterit vihaavat Malfoita ja Makfoyt vihaavat Pottereita yksinkertaista!" Lily huudahti,
"Ehkä sinulle," Lucy mutisi niin ettei Lily kuullut.
"Sinä jota olen aina kaivannut"
"Lilyyyyyy......" Lilyn paras kaveri Lucy huusi laiturilla yhdeksän ja kolme neljäs osaa.
"Lucy! Ihana nähdä!" Lily huudahti iloisena rynnätyään kaverinsa luokse ja halattuaan tätä. "Anteeksi, mutta minun on mentävä takaisin äidin ja isän luokse", Hän jatkoi hymyillen.
"Hetki..... Näenkö väärin vai onko tuo Valvojaoppilaan merkki?" Lucy kysyi ja osoitti merkkiä, joka kimmelsi Lilyn rinnassa.
"On.", Lily sanoi edelleen hymyillen.
"Mitä? Lily Potterista on tullut rohkelikon Valvojaoppilas! Ihme!" Lucy huudahti melkein järkyttyneellä äänellä. Aivan kuin hänestä Valvojaoppilaaksi pääseminen olisi ollut pahakin rikos.
"Ääh älä viitsi Lu, kuulostat ihan Jamesilta", Lily sanoi kyllästyneesti.
"Tosiaan. Mitä hän sanoi?" Lucy kysyi aivan kun olisi vasta muistanut, että Lilyllä oli velikin.
"Hän sanoi jättävänsä minut pois testamentistaan", Lily sanoi virnistäen." Mutta nyt minun on ihan pakko mennä takaisin", Hän lisäsi. Halattuaan Lucya vielä kerran hän pyyhälsi vanhempiensa luokse.
"Tulithan sinä. Luulimme jo että olet mennyt jo junaan", Lilyn äiti Ginny sanoi, kun Lilyn isä Harry meni halamaan Jamesia.
"Äiti luuletko todella, että sinun oma pikku Lilye menee pois ilman läksiäspusua?" James kysyi irvistäen isänsä selän takaa. Ginny halasi Lilyä, jolloin Lily sai hyvän tilaisuuden näyttää kieltä Jamesille.
"Äiti Lily näytti kieltä minulle.", James kanteli.
"Nyt riittää James! Olet kuin pikkuvauva. Ei uskoisi sinun olleen jo seitsemäntoista!" Ginny huudahti närkästyneenä.
"Jamesin sielu onkin vasta kolmen", Lily sanoi irvistäen isoveljelleen. Oli Jamesin vuoro näyttää kieltään Lilylle.
"Lapset, lapset olkaahan kunnolla", Harry sanoi huokaisten. Lilyltä pääsi jonkinlainen naurunremakka.
"Harry älä nyt sinäkin ala!" Ginny sanoi myös huokaisten." Onneksi Albus on kunnolla." Hän lisäsi ja taputti nuorinta poikaansa päälaelle.
"Niin niin. Pikku Albus onkin kuin prinssi", Lily ja James sanoivat yhtä aikaa.
"Päät kiinni.", Albus sanoi. Samassa he näkivät Ronin, Hermionen, Hugon ja Rosen ja vilkuttivat näille. Weasleyt tulivat oitis heidän luokseen.
"Moi." Hugo ja Rose tervehtivät serkkujaan.
"Moi." Toiset sanoivat. Rose huudahti iloisesti ja halasi Lilyä.
"Onneksi olkoon!" Hän sanoi.
"Mitä?"Muut niin Potterit kuin Weasleytkin kysyivät kuorossa.
"Lily on Valvojaoppilas!" Rose huudahti melkein järkyttyneenä kun kukaan muu ei huomannut sitä.
"Onneksi olkoon Lily!" Hermione sanoi ja halasi Lilyä. Lily irvisti Jamesille joka näytti siltä, kuin olisi halunnut sanoa jotain.
Luku 2.
Lily melkein makasi valjovaoppilaiden vaunussa. Välillä hän vilkaisi Scorpius Malfoyta, joka oli luihuisen valvojaoppilas. Voi ei! Alanko minä pitämään Malfoysta! Hän kauhistui.
"No niin. Nyt kaikki tietävät, mitä teidän kuuluu tehdä." Johtajatyttö sanoi hymyillen. Lily näki kuinka Scorpius tuhahti, mutta hän ei valittänyt siitä vaan nousi ylös ja meni käytävälle. Hänen piti etsiä Jamie ennen kuin menisi omaan vaunuosastoonsa. Lily kurkisteli vaunuosastoihin ja kysyi Jamieta. Hänen harmikseen kukaan ei ollut nhänyt tätä. Lopulta hän oli niin kyllästynyt pojan piillotteluun, että meni omaan vaunuosastoonsa. Kun Lily aukaisi oven sisältä kuului "Yllätys" huuto, ja Jamie tuli suutelemaan häntä.
"Onneksi olkoon Valvojaoppilaaksi pääsystä! Olen todella ylpeä sinusta!" Poika sanoi. Lily ei olisi halunnut itkeä, mutta hänen harmikseen kyynel tulvi esiin.
"Olet liikuttunut!" Jamie melkein nauroi. Hän hymyili Lilylle, joka purskahti nauruun.
"Voi Jam!" Hän kuiskasi pojan korvaan. Päästyään irti Jamiesta Lily katseli ympärilleen ja huomasi, että vaunuosastossa oli melkein puoli rohkelikko tupaa. Lily etsi katseellaan Jamesta, joka istui nurkassa silmät tiukasti ikunassa. Ihan kun James olisi tuntenut Lilyn katseen sillä hän kääntyi ja hymyili pikaisesti pikkusiskolleen. Lily hymyili leveästi takaisin. Seuraavaksi Lily etsi katseellaan Albuksen, joka nytkäytty päätään Lilylle. Lily ei tiennyt, mitä se tarkoitti, mutta hän oletti sen tarkoittavan "Ihan sama".
"Jamie joko me voidaan lähteä? Täälä on aika ahdasta", Kuudesluokkalainen Wendy tyttö huomautti.
"Joo voitte," Jamie sanoi hymyilllen edelleen Lilylle. Väki teki lähtöä, ja Lily huomasi joukossa olevan sellaisia joita hän ei ollut koskaan edes nähnyt saati puhunut hedän kanssaan.
Luku 3.
Vähitellen juna pysähtyi jarrut vinkuen. Lily, Jamie, Lucy ja Rose -Lilyn serkku- hyppäsivät junasta pimeään iltaan. Lilyä paleli.
"Mennään äkkiä ennen kuin muut varavat kaikki vaunut!" Lucy huudahti, mutta Rose pudisti päätään.
"Minun pitää mennä muiden Korpinkynsien joukkoon", Hän sanoi. Jamie katsoi Lilyä pahoillaan.
"Anteeksi, mutta minunkin on mentävä. Pojat odottavat", Poika sanoi ja suukotti Lilyä poskelle. Lily vilkutti Jamielle, joka katosi pian iltaan. Lucy nyki Lilyn hihaa.
"Mennään jo", Tyttö sanoi närkästyneenä. Lily katseli hetken väkijoukkoon, mutta meni sen jälkeen Lucyn luokse sen sijaan, että olisi mennyt väkijoukon sekaan.
"Voi ei!" Lucy huudahti nähdessään keitä oli vaunujen luona.
"Mitä?" Lily kysyi säpsähtäen.
"Katso kuka," Lucy sanoi ja osoitti vaaleaa luihuispoikaa. Lily tuhahti. Scorpius Malfoy.
"Menisi helvettiin!" Hän sanoi närkästyneenä. Lucy vilkaisi Lilyä.
"Mitä?" Lily kysyi huomattuaan toisen tuijotuksen.
"Meinaan vain etteivät valvojaoppilaat yleensä kiroile", Lucy huomautti. Lily tuhahti.
"Minä olenkin Potter", Hän sanoi.
"Ja muuttaako se asiaa?" Lucy kysyi virnistäen.
"Muutaa", Lily sanoi.
"Miten?" Lucy kysyi.
"Siten että Potterit vihaavat Malfoita ja Makfoyt vihaavat Pottereita yksinkertaista!" Lily huudahti,
"Ehkä sinulle," Lucy mutisi niin ettei Lily kuullut.
3. syyskuuta 2009
Valo pimeässä.
No niin laitetaanpas tänne ensimmäinen jatkotarina. Tämä kertoo Kelmeistä. Seitsemäs vuosi on juuri alkanut ja kaikki on ennalaan vai onko?
Valo pimeässä.
Lily Evans istui rohkelikkojen oleskeluhuoneessa. Hänen vieressään oli Rohoda Murray Lilyn paras kaveri. Rohoda seurusteli Sirius Mustan kanssa, mitä Lily ei yhtään tajunnut. James Potter -Siriuksen paras kaveri- istui Lilyä vastapäätä ja vilkuili tätä. James oli aina pitänyt Lilystä, mutta Lily oli antanut Jamesille liiankin usein pakit. Kukaan ei ollut laskenut kertoja eikä niitä varmaan pystyisi laskemaankaan.
"Lily minulla on sinulle kaksin keskeistä asiaa", James kuiskasi nojautuen Lilyn eteen.
"Jos se on jotain typerää alkamis juttua niin en ole varma olenko halukas.", Lily vastasi. Lily oli varmaankin ainoa Tylypahkan kuusitoista ja yli vuotiasta tytöistä, jonka kanssa James ei ollut koskaan seurustellut. Ehkä James juuri siksi halusikin Lilyn. Lisää kokoelmaansa.
"Voin vaikka vannoa ettei ole.", James vastasi virnistäen Siriukselle, joka istui tämän vieressä.
"Joo Sarvihaara haluaa sinut morsiammekseen häihinsä.", Sirius virnisti.
"Mihin häihin? En ollutkaan tietoinen Herra Potterin naimisiin menosta", Lily vastasi antaen takaisin samalla mitalla.
"Ääh unohda", Sirius mutisi Jamesin noustessa ylös.
"Tuletko?" Poika kysyi Lilyltä. Lily nyökkäsi.
"Pakko kai se on." James johdatti Lilyn poikien makuusaaliin ja hääti Remuksen ja Peterin pois sieltä. Sen jälkeen James jäi seisomaan paikalleen osaamatta pättää, mitä sanoa. Lily tuijotti poikaa uteliaana.
"No? Mitä asiaa sinulla on?" Hän kysyi kun James ei sanonut pariin minuttiin mitään.
"Minä tuotah....,"James aloitti. Lily huomasi, että Jamesilla oli vaikeaa aloittaa ja istuutui.
"Minä rakastan sinua Lily Emilia Evans. Olet minulle kuin valo pimeässä. Valo jota haluan joskus suudella. Näen joka yö unia siitä, kun valoni sulkee silmänsä huuliemme koskettaessa toisiaan. Kuinka hän koskettaa hiuksiani ja pörröttää niitä. Näin minä ajattelen sinusta Lily Emilia Evans."
Lily meni sanottamattomaksi. Mitä hänen pitäisi sanoa? Kukaan ei ollut sanonut hänelle noin kauniisti, kun James äsken. Vihdoin Lily tajusi. James ei halunnut häntä typerään naiskokoelmaansa vaan todella rakasti häntä! James tunsi jotain Lilyä kohti. Kaikkina näinä aikoina Lily oli onnistunut vai ja ainostaan rikkomaan Jamesin sydäntä. Nyt oli aika korvata se. Lily nousi ylös, astui lähemmäs Jamesia ja suuteli tätä. Ennen kun Lily sulki silmänsä hän näki Jamesin yllätyneen, mutta hämmästyneen ilmeen. Suudelman loputtua molemmat hymyilivät toisilleen.
"Kerrotaanko muille?" James kysyi säteillen.
"Kerrotaan vaan. Voin jo silmin nähdä Siriuksen epäilevän ilmeen." Lily sanoi hymyillen. James nauroi ja otti Lilyä kädestä kiinni. He astuivat tupaten täyteen oleskeluhuoneeseen ja kaikki ryntäsivät heidän luokseen.
"Te olette yhdessä!"
"Ihanaa!"
"Vihdoin!"
"Hyvä James sait Lilyn itsellesi!" Vihdoin jostain takaa tuli Sirius ja Rohoda jotka vain säteilivät iloisina. James johdatti Lilyn kauemmas muotokuva-aukkoa lähemmäs ja he lähtivät pitkälle kävelylle. Kävelyn aikana he eivät puhuneet. Pitivät vain toisiaan kädestä kiinni ja silloin tällöin kohottivat katseet toisiinsa ja hymyilivät. Viimein -kun he olivat kiertäneet järven viisi kertaa- he palasivat rohkelikkojen jo aika tyhjään oleskeluhuoneeseen. Paikalla oli vain Rohoda ja Sirius jotka tulivat juosten heidän luokseen.
Luku 2.
"En voi uskoa tätä!" Susan kiljaisi parhaimalle kaverilleen Annalle.
"Mitä?" Anna kysyi.
"Sitä että Lily Evans seurustelee Jamesin kanssa!" Susan sanoi ja mulkoili Annaa vihaisena.
"Minusta se on ihanaa." Anna sanoi kohottaen katseensa.
"Sinusta ehkä! Unohdat että James on minun! Evans ei edes pidä hänestä. Heidät on pakko erottaa. Mitä pikemmin sen parempi." Susan sanoi.
"Jaa... Minusta näyttää siltä, että Lily pitää Jamesista", Anna huomautti ja osoitti oleskeluhuoneen toiseen päähän, missä Lily istui Jamesin sylissä ja suuteli tätä. Susan esitti oksentavansa, mutta melkein kaikki muut katselivat paria hymyillen. Jos katselivat.
"Anna!" Susan kiljaisi uudelleen.
"No?" Anna kysyi.
"Kenen puolella sinä oiken olet? Minun vai Evansin?" Susan kysyi irvistäen.
"Ööh... Onko sillä väliä?" Anna kysyi varovasti. Susan tuijotti ystäväänsä epäuskoisena.
"Tajuatko nyt? Me -toisin sanoen sinä ja minä- erotamme Evansin ja Jamesin ja samalla myös Siriuksen ja sen Myrrayn sitten sinä alat Siriuksen kanssa ja minä ja James olemme yhdessä!" Hän selitti. Annan kasvoille levisi virnistys.
"Tajuan! Olen sinun puolella!" Hän huudahti iloisena. Hän rupesi heti ajattelemaan häntä ja Siriusta tähtitornissa suutelemassa. Annan salainen haave oli suudella joko tähtitornissa tai järven rannalla, missä kuutamo laskeutuisi heidän ylleen.
"Anna missä sinä oiken olet?" Susan kysyi virnistäen.
"Täh? Tässä", Anna vastasi hämmästyneenä.
****
Lily Evans istui Rohodan, Siriuksen ja Jamesin kanssa oleskeluhuoneen takkatulien ääressä.
"Okei mitä tehdään?" Sirius kysyi.
"Käydäänkö keittiössä?" James ehdotti. Sirius katsoi Jamesia epäuskoisena.
"Sarvihaara oletko varmasti kunnossa? Keitiössä! Tarkoitin kyllä, että voisimme piristää vanhaa kunnon Ruikulia hieman", Hän ehdotti virnistäen. James vilkaisi Lilyä. Silloin kun he olivat alkameet olla yhdessä James ei enää paljoa kiusannut luihuisia. Se johtui sekä Lilystä että hänestä itsesstään. Häntä ei oiken kiinostanut enää kiusata luihuisia.
"Hyvä on. Mennään", James myöntyi ja meni Siriuksen kanssa käytävälle.
"Minun on paras mennä mukaan", Lily sanoi huokaisten ja nousi ylös. Hän käveli muotukuva-aukolle kunnes kuuli nimensä sanottavan.
"LILY!" Lilyn huone toveri Susan Stuart huusi.
"Mitä?" Lily kysyi kun Susan ehti hänen luokseen.
"Kuulitko jo tuoreimman juorun?" Hän kysyi ovelasti.
"Minkä?" Lily kysyi uteliaana.
"Jamesin kerrotaan suutelevan eilen illalla tähtitornissa Isabelle Kannilaa. Korpinkynnestä", Susan huudahti melkein järkyttyneenä siitä ettei Lily tiennyt asiasta mitään.
"Isabellaa? Tämän James saa kyllä maksaa!" Lily melkein huusi ja marssi ulos muotokuva-aukosta kiehuen raivosta. Susan jäi katsomaan hänen peräänsä liiankin tyytyväisenä. Sen jälkeen hän meni Annan luokse.
"Homma hoidettu." Hän sanoi hymyillen.
"Hienoa! Muista sitten se että sinun on erotettava typerä Murray ja Sirius!" Anna muistutti.
"Muistan." Susan sanoi edelleen hymyillen.
***
"VAI ET MUKA TIEDÄ ASIASTA MITÄÄN! VÄITÄTKÖ, ETTÄ SUSAN STUART VALEHTELEE!" Lily huusi Jamesille kasvot punaisina.
"Oikeasti Lily en todellakaan tiedä siitä mitään, mutta jos haluat että me eroamme heippa vaan", James sanoi ja meni matkoihinsa. Hän astui muotokuva-aukosta sisään ja kohtasi samalla Susanin.
"Voi James kuulin kuinka Lily huusi sinulle. Minä en todellakaan ole tehnyt mitään sinulle. En ikinä tekisi.", Susan vannoi. James hymyili Susanille.
"Kiitos Sue," Hän sanoi. Susanin vatsassa kävi toivonkipinä. James sanoi häntä Sueksi!
Valo pimeässä.
Lily Evans istui rohkelikkojen oleskeluhuoneessa. Hänen vieressään oli Rohoda Murray Lilyn paras kaveri. Rohoda seurusteli Sirius Mustan kanssa, mitä Lily ei yhtään tajunnut. James Potter -Siriuksen paras kaveri- istui Lilyä vastapäätä ja vilkuili tätä. James oli aina pitänyt Lilystä, mutta Lily oli antanut Jamesille liiankin usein pakit. Kukaan ei ollut laskenut kertoja eikä niitä varmaan pystyisi laskemaankaan.
"Lily minulla on sinulle kaksin keskeistä asiaa", James kuiskasi nojautuen Lilyn eteen.
"Jos se on jotain typerää alkamis juttua niin en ole varma olenko halukas.", Lily vastasi. Lily oli varmaankin ainoa Tylypahkan kuusitoista ja yli vuotiasta tytöistä, jonka kanssa James ei ollut koskaan seurustellut. Ehkä James juuri siksi halusikin Lilyn. Lisää kokoelmaansa.
"Voin vaikka vannoa ettei ole.", James vastasi virnistäen Siriukselle, joka istui tämän vieressä.
"Joo Sarvihaara haluaa sinut morsiammekseen häihinsä.", Sirius virnisti.
"Mihin häihin? En ollutkaan tietoinen Herra Potterin naimisiin menosta", Lily vastasi antaen takaisin samalla mitalla.
"Ääh unohda", Sirius mutisi Jamesin noustessa ylös.
"Tuletko?" Poika kysyi Lilyltä. Lily nyökkäsi.
"Pakko kai se on." James johdatti Lilyn poikien makuusaaliin ja hääti Remuksen ja Peterin pois sieltä. Sen jälkeen James jäi seisomaan paikalleen osaamatta pättää, mitä sanoa. Lily tuijotti poikaa uteliaana.
"No? Mitä asiaa sinulla on?" Hän kysyi kun James ei sanonut pariin minuttiin mitään.
"Minä tuotah....,"James aloitti. Lily huomasi, että Jamesilla oli vaikeaa aloittaa ja istuutui.
"Minä rakastan sinua Lily Emilia Evans. Olet minulle kuin valo pimeässä. Valo jota haluan joskus suudella. Näen joka yö unia siitä, kun valoni sulkee silmänsä huuliemme koskettaessa toisiaan. Kuinka hän koskettaa hiuksiani ja pörröttää niitä. Näin minä ajattelen sinusta Lily Emilia Evans."
Lily meni sanottamattomaksi. Mitä hänen pitäisi sanoa? Kukaan ei ollut sanonut hänelle noin kauniisti, kun James äsken. Vihdoin Lily tajusi. James ei halunnut häntä typerään naiskokoelmaansa vaan todella rakasti häntä! James tunsi jotain Lilyä kohti. Kaikkina näinä aikoina Lily oli onnistunut vai ja ainostaan rikkomaan Jamesin sydäntä. Nyt oli aika korvata se. Lily nousi ylös, astui lähemmäs Jamesia ja suuteli tätä. Ennen kun Lily sulki silmänsä hän näki Jamesin yllätyneen, mutta hämmästyneen ilmeen. Suudelman loputtua molemmat hymyilivät toisilleen.
"Kerrotaanko muille?" James kysyi säteillen.
"Kerrotaan vaan. Voin jo silmin nähdä Siriuksen epäilevän ilmeen." Lily sanoi hymyillen. James nauroi ja otti Lilyä kädestä kiinni. He astuivat tupaten täyteen oleskeluhuoneeseen ja kaikki ryntäsivät heidän luokseen.
"Te olette yhdessä!"
"Ihanaa!"
"Vihdoin!"
"Hyvä James sait Lilyn itsellesi!" Vihdoin jostain takaa tuli Sirius ja Rohoda jotka vain säteilivät iloisina. James johdatti Lilyn kauemmas muotokuva-aukkoa lähemmäs ja he lähtivät pitkälle kävelylle. Kävelyn aikana he eivät puhuneet. Pitivät vain toisiaan kädestä kiinni ja silloin tällöin kohottivat katseet toisiinsa ja hymyilivät. Viimein -kun he olivat kiertäneet järven viisi kertaa- he palasivat rohkelikkojen jo aika tyhjään oleskeluhuoneeseen. Paikalla oli vain Rohoda ja Sirius jotka tulivat juosten heidän luokseen.
Luku 2.
"En voi uskoa tätä!" Susan kiljaisi parhaimalle kaverilleen Annalle.
"Mitä?" Anna kysyi.
"Sitä että Lily Evans seurustelee Jamesin kanssa!" Susan sanoi ja mulkoili Annaa vihaisena.
"Minusta se on ihanaa." Anna sanoi kohottaen katseensa.
"Sinusta ehkä! Unohdat että James on minun! Evans ei edes pidä hänestä. Heidät on pakko erottaa. Mitä pikemmin sen parempi." Susan sanoi.
"Jaa... Minusta näyttää siltä, että Lily pitää Jamesista", Anna huomautti ja osoitti oleskeluhuoneen toiseen päähän, missä Lily istui Jamesin sylissä ja suuteli tätä. Susan esitti oksentavansa, mutta melkein kaikki muut katselivat paria hymyillen. Jos katselivat.
"Anna!" Susan kiljaisi uudelleen.
"No?" Anna kysyi.
"Kenen puolella sinä oiken olet? Minun vai Evansin?" Susan kysyi irvistäen.
"Ööh... Onko sillä väliä?" Anna kysyi varovasti. Susan tuijotti ystäväänsä epäuskoisena.
"Tajuatko nyt? Me -toisin sanoen sinä ja minä- erotamme Evansin ja Jamesin ja samalla myös Siriuksen ja sen Myrrayn sitten sinä alat Siriuksen kanssa ja minä ja James olemme yhdessä!" Hän selitti. Annan kasvoille levisi virnistys.
"Tajuan! Olen sinun puolella!" Hän huudahti iloisena. Hän rupesi heti ajattelemaan häntä ja Siriusta tähtitornissa suutelemassa. Annan salainen haave oli suudella joko tähtitornissa tai järven rannalla, missä kuutamo laskeutuisi heidän ylleen.
"Anna missä sinä oiken olet?" Susan kysyi virnistäen.
"Täh? Tässä", Anna vastasi hämmästyneenä.
****
Lily Evans istui Rohodan, Siriuksen ja Jamesin kanssa oleskeluhuoneen takkatulien ääressä.
"Okei mitä tehdään?" Sirius kysyi.
"Käydäänkö keittiössä?" James ehdotti. Sirius katsoi Jamesia epäuskoisena.
"Sarvihaara oletko varmasti kunnossa? Keitiössä! Tarkoitin kyllä, että voisimme piristää vanhaa kunnon Ruikulia hieman", Hän ehdotti virnistäen. James vilkaisi Lilyä. Silloin kun he olivat alkameet olla yhdessä James ei enää paljoa kiusannut luihuisia. Se johtui sekä Lilystä että hänestä itsesstään. Häntä ei oiken kiinostanut enää kiusata luihuisia.
"Hyvä on. Mennään", James myöntyi ja meni Siriuksen kanssa käytävälle.
"Minun on paras mennä mukaan", Lily sanoi huokaisten ja nousi ylös. Hän käveli muotukuva-aukolle kunnes kuuli nimensä sanottavan.
"LILY!" Lilyn huone toveri Susan Stuart huusi.
"Mitä?" Lily kysyi kun Susan ehti hänen luokseen.
"Kuulitko jo tuoreimman juorun?" Hän kysyi ovelasti.
"Minkä?" Lily kysyi uteliaana.
"Jamesin kerrotaan suutelevan eilen illalla tähtitornissa Isabelle Kannilaa. Korpinkynnestä", Susan huudahti melkein järkyttyneenä siitä ettei Lily tiennyt asiasta mitään.
"Isabellaa? Tämän James saa kyllä maksaa!" Lily melkein huusi ja marssi ulos muotokuva-aukosta kiehuen raivosta. Susan jäi katsomaan hänen peräänsä liiankin tyytyväisenä. Sen jälkeen hän meni Annan luokse.
"Homma hoidettu." Hän sanoi hymyillen.
"Hienoa! Muista sitten se että sinun on erotettava typerä Murray ja Sirius!" Anna muistutti.
"Muistan." Susan sanoi edelleen hymyillen.
***
"VAI ET MUKA TIEDÄ ASIASTA MITÄÄN! VÄITÄTKÖ, ETTÄ SUSAN STUART VALEHTELEE!" Lily huusi Jamesille kasvot punaisina.
"Oikeasti Lily en todellakaan tiedä siitä mitään, mutta jos haluat että me eroamme heippa vaan", James sanoi ja meni matkoihinsa. Hän astui muotokuva-aukosta sisään ja kohtasi samalla Susanin.
"Voi James kuulin kuinka Lily huusi sinulle. Minä en todellakaan ole tehnyt mitään sinulle. En ikinä tekisi.", Susan vannoi. James hymyili Susanille.
"Kiitos Sue," Hän sanoi. Susanin vatsassa kävi toivonkipinä. James sanoi häntä Sueksi!
1. syyskuuta 2009
Mielipiteen vaihtelua.
"James!"
"Mitä?"
"Ei mitään Lilyä!"
"Kyllä! Etkö pidä omasta nimestäsi?"
"Mutta se että perheessä on kaksi Lilyä on jo liikaa!"
"Älä ole ilonpilaaja."
"James mailmassa on tuhansia nimiä. Julia?"
"Ei."
"Emilia?"
"Ei."
"Amanda?"
"EI!"
"Hyvä on. Keksitään pojan nimi ensin."
"James."
"James kuinka voit olla noin itserakas?"
"Hyvä on. Sirius Remus Peter James Potter."
"EI IKINÄ!"
"Peter Remus Sirius James Potter?"
"Ei!"
"Remus Peter Sirius James Potter?"
"Ei."
"James sitten.
"EI! James tuo ystävänimi lapselle-juttu on ihana ajatus, mutta se ei käy!"
"Miksei?"
"Unohda."
"Nyt keksin se voi olla: Charlus James Potter!"
"Ei."
"Miksei?"
"Charlus on ruma nimi puhumattakaan Jamesista. Minä keksin se voi olla Harry Potter."
"Harry? Mikä se nimi muka on?"
"Hyvä on Harry James Potter sitten."
"Tahtosi on lakini."
"Mitä?"
"Ei mitään Lilyä!"
"Kyllä! Etkö pidä omasta nimestäsi?"
"Mutta se että perheessä on kaksi Lilyä on jo liikaa!"
"Älä ole ilonpilaaja."
"James mailmassa on tuhansia nimiä. Julia?"
"Ei."
"Emilia?"
"Ei."
"Amanda?"
"EI!"
"Hyvä on. Keksitään pojan nimi ensin."
"James."
"James kuinka voit olla noin itserakas?"
"Hyvä on. Sirius Remus Peter James Potter."
"EI IKINÄ!"
"Peter Remus Sirius James Potter?"
"Ei!"
"Remus Peter Sirius James Potter?"
"Ei."
"James sitten.
"EI! James tuo ystävänimi lapselle-juttu on ihana ajatus, mutta se ei käy!"
"Miksei?"
"Unohda."
"Nyt keksin se voi olla: Charlus James Potter!"
"Ei."
"Miksei?"
"Charlus on ruma nimi puhumattakaan Jamesista. Minä keksin se voi olla Harry Potter."
"Harry? Mikä se nimi muka on?"
"Hyvä on Harry James Potter sitten."
"Tahtosi on lakini."
Viimeinen ilta.
Tämä kertoo Jamesin, Harryn ja Lilyn viimeisestä illasta.
Viimeinen ilta.
Lily istui makuuhuoneen pöydän ääressä ja kirjoitti kirjettä Jenniferille parhaalle ystävälleen.
Hei Jen!
Miten teillä menee Remuksen kanssa? Kuutamoyöt ovat tietysti vaikeita vai mitä? Meillä menee Jamesin ja Harryn kanssa oiken hyvin. Välillä katselen Harrya ja ajattelen millainen hänestä tulisi isona. Tiedätkö, joskus on vaikeaa ottaa vastuu jostain toisestakin kun itsestä. Se tuntuu oudolta varsinkin nyt kun Jamesin vanhemmat ovat juuri kuolleet. James itkee välillä itsensä uneen. Hän luulee, että minä olen jo nukkumassa, mutta minä makaan hiljaa paikallani ja kuuntelen. Minä tiedän, miltä Jamesista tuntuu. Minulta kesti äidin ja isän kuoleman yli pääsystä ainakin vuosi. Harryn kanssa eläminen on jotenkin jännää. Lapsemme näyttää niin paljon Jamesilta, että joskus meinaan kutsua häntä Jamesiksi. Jamesista se on tietysti kamalan hassua. Rakas Jen sinun on ihan pakko nähdä Harry! Ikävää ettet ole ehtinyt hänen ristiäisiin etkä syntymäpäiviin. No nyt minä lopetan, koska Harry täytyy kylvettää eikä James osaa sitä tehdä aivoton kun on!
Rakkaudella Lily.
Lily nousi pöudästä ja meni Jamesin ja Harryn luokse, jotka leikkivät. Tai no... James makasi lattialla ja teki taikasauvallaan valoja. Harry nauroi ja James näytti liiankin tyytyväiseltä itseensä.
"Litää iti!" Harry kiljui lapsellisella äänellään.
"James!" Lily kutsui.
"Mitä, rakas?" James kysyi, hän nousi ylös ja otti Harryn syliinsä.
"Montako kertaa minun on sanottava, että Harry täytyy pestä?" Lily kysyi hymyillen.
"Mitä? Sinäkö luulet, että minä osaan pestä hänet?" James kysyi säpsähtäen.
"Todella. Anteeksi unohdin, että olet noin tyhmä" Lily sanoi irvistäen.
"Minä muka tyhmä! Nyt kuule menit liian pitkälle. Minä? tyhmä? Odotahan kun Anturajalka kuulee...." James aloitti. Mutta ei ehtinyt pidemmälle, sillä alakerrasta kuului oven narahdus. Lily säikähti.
"James ei kai se ole...," Hän aloitti.
"Pysy siinä!" James sanoi, otti sauvansa ja meni ovelle.
"James", Lily aloitti taas. Hän käveli Jamesin luokse Harry sylissään.
"Pysy täällä", James sihahti suupielestään, aukaisi oven hiljaa ja meni alakertaan. Lily pysyi yläkerrassa ja uskalsi tuskin hengittää.
"Lily se on hän! Ota Harry ja pakene! Minä pidättelen häntä!" James huusi. Lily otti Harryn, taikasauvansa ja meni alakertaan. James taisteli huppupäisen velhon kanssa, joka nauroi ja loitsi vihreän valon Jamesia kohti. Valo osui suoraan Jamesin sydämmeen ja James kaatui lattialle. James oli kuollut. Lily pakeni takaisin yläkertaan paiskasi oven kiinni ja pani kaikkea mahdollista esteeksi. Kaikki taijat jotka hän siinä keksi. Mutta Voldemort vain nauroi ja esti taijat sauvannäpäytyksellä. Tosin Lily ei sitä nähnyt, mutta hän arvasi. Voldemort paukautti oven auki ja astui sisään taikasauva ojossa. Lily pakeni Harryn häkkisängyn luokse, pudotti Harryn sinne ja pani kädet levälleen.
"Väisty sivuun tyhmä naikkonen väisty nyt!" Vodemort huusi. Väistyisikö Lily Harryn edestä? Ei ikinä!
"En. Ota mielummin minut!"
"Väisty."
"Harrya et saa!"
"Väisty sivuun!"
"Ota mielummin minut!"
"Kuten haluat."
Vihreä valo välähtää ja sen jälkeen Lily ei tuntenut enää mitään.
Viimeinen ilta.
Lily istui makuuhuoneen pöydän ääressä ja kirjoitti kirjettä Jenniferille parhaalle ystävälleen.
Hei Jen!
Miten teillä menee Remuksen kanssa? Kuutamoyöt ovat tietysti vaikeita vai mitä? Meillä menee Jamesin ja Harryn kanssa oiken hyvin. Välillä katselen Harrya ja ajattelen millainen hänestä tulisi isona. Tiedätkö, joskus on vaikeaa ottaa vastuu jostain toisestakin kun itsestä. Se tuntuu oudolta varsinkin nyt kun Jamesin vanhemmat ovat juuri kuolleet. James itkee välillä itsensä uneen. Hän luulee, että minä olen jo nukkumassa, mutta minä makaan hiljaa paikallani ja kuuntelen. Minä tiedän, miltä Jamesista tuntuu. Minulta kesti äidin ja isän kuoleman yli pääsystä ainakin vuosi. Harryn kanssa eläminen on jotenkin jännää. Lapsemme näyttää niin paljon Jamesilta, että joskus meinaan kutsua häntä Jamesiksi. Jamesista se on tietysti kamalan hassua. Rakas Jen sinun on ihan pakko nähdä Harry! Ikävää ettet ole ehtinyt hänen ristiäisiin etkä syntymäpäiviin. No nyt minä lopetan, koska Harry täytyy kylvettää eikä James osaa sitä tehdä aivoton kun on!
Rakkaudella Lily.
Lily nousi pöudästä ja meni Jamesin ja Harryn luokse, jotka leikkivät. Tai no... James makasi lattialla ja teki taikasauvallaan valoja. Harry nauroi ja James näytti liiankin tyytyväiseltä itseensä.
"Litää iti!" Harry kiljui lapsellisella äänellään.
"James!" Lily kutsui.
"Mitä, rakas?" James kysyi, hän nousi ylös ja otti Harryn syliinsä.
"Montako kertaa minun on sanottava, että Harry täytyy pestä?" Lily kysyi hymyillen.
"Mitä? Sinäkö luulet, että minä osaan pestä hänet?" James kysyi säpsähtäen.
"Todella. Anteeksi unohdin, että olet noin tyhmä" Lily sanoi irvistäen.
"Minä muka tyhmä! Nyt kuule menit liian pitkälle. Minä? tyhmä? Odotahan kun Anturajalka kuulee...." James aloitti. Mutta ei ehtinyt pidemmälle, sillä alakerrasta kuului oven narahdus. Lily säikähti.
"James ei kai se ole...," Hän aloitti.
"Pysy siinä!" James sanoi, otti sauvansa ja meni ovelle.
"James", Lily aloitti taas. Hän käveli Jamesin luokse Harry sylissään.
"Pysy täällä", James sihahti suupielestään, aukaisi oven hiljaa ja meni alakertaan. Lily pysyi yläkerrassa ja uskalsi tuskin hengittää.
"Lily se on hän! Ota Harry ja pakene! Minä pidättelen häntä!" James huusi. Lily otti Harryn, taikasauvansa ja meni alakertaan. James taisteli huppupäisen velhon kanssa, joka nauroi ja loitsi vihreän valon Jamesia kohti. Valo osui suoraan Jamesin sydämmeen ja James kaatui lattialle. James oli kuollut. Lily pakeni takaisin yläkertaan paiskasi oven kiinni ja pani kaikkea mahdollista esteeksi. Kaikki taijat jotka hän siinä keksi. Mutta Voldemort vain nauroi ja esti taijat sauvannäpäytyksellä. Tosin Lily ei sitä nähnyt, mutta hän arvasi. Voldemort paukautti oven auki ja astui sisään taikasauva ojossa. Lily pakeni Harryn häkkisängyn luokse, pudotti Harryn sinne ja pani kädet levälleen.
"Väisty sivuun tyhmä naikkonen väisty nyt!" Vodemort huusi. Väistyisikö Lily Harryn edestä? Ei ikinä!
"En. Ota mielummin minut!"
"Väisty."
"Harrya et saa!"
"Väisty sivuun!"
"Ota mielummin minut!"
"Kuten haluat."
Vihreä valo välähtää ja sen jälkeen Lily ei tuntenut enää mitään.
"Rakastan sinua yli kaiken" (Harry\Ginny, songfic)
No tänne lisää ficcejä XD. Harry ja Ginny seurustelevat onnelisesti Voldemortin tuhon jälkeen. Biisinä on "Sydämeni osuman sai".
"Rakastan sinua yli kaiken"
Sydämeni osuman sai.
Nuoli on Aamorin viinistä kai.
Syvälle se upposi niin.
Aivan kun jäädäkseen iäksi kii.
Iskusta sen mä vavahtelen.
Vaikka se sattuu, mä vaikeroi en.
No niin. Rauhallisesti, Ginny ajatteli. Hänen piti mennä Harryn luo. Pojalla oli jotain todella tärkeää asiaa hänelle. Ginny oli jo ilmiintynyt Viistokujalle, jossa Harry nyt asui. Nyt hän oli Harryn talon kynnyksellä ja veti syvään henkeä ennen kun soitti ovikelloa.
Elin mailmassain
luulin, että sen rauhaa ei järkymmään mokoma saa.
Mutta ootappa vain,
Sinä uniini tuut olet mun, olet unelmissain,
päivin ja öin ikävöin vain.
"Käy sisään!" Harryn ääni kuului talon sisältä. Ginny aukaisi oven ja astui eteiseen. Ensivaikutelma oli sotkuinen. Jos eteinen näytti tältä, miltä muu talo näyttäisi? Ginny ajatteli virnistäen. Kyllä hän tiesi, ettei Harry ollut mikään siivoushullu, mutta tämä meni jo pikkusen yli.
"Ai sinäkö siellä, rakas", Harry huudahti iloisena.
"Minäpä minä. Kai sinulla silmät on päässä," Ginny sanoi virnistäen. Harry suuteli Ginnyä nopeasti.
"Mitä asiaa sinulla oli?" Ginny kysyi suudelman jälkeen. Harry polvistui.
"Tuletko vaimokseni?" Hän kysyi. Ginny ei tiennyt, mitä vastata. Toisaalta hän halusi olla Harryn kanssa naimisissa toisaalta taas... Ääh mitä hän höpisi? Hänhän oli tykännyt Harrysta aina. Niin kauan kun muisti. Totta kai hän halusi mennä Harryn kanssa naimisiin!
"Ooh....Tulen!" Ginny huudahti ja hyppäsi Harryn kaulaan.
Sydämeni kädessä sun.
Heikoksi muutun mä, kun rakastun.
Sydämeni omakses` saat
toivon et kanssani omasi jaat.
Sieluni kuin sumussa on.
Luoksesi etsin ja oon levoton.
"Auta Hermione!" Ginny parkaisi hänen ja Harryn hääpäivänä. Ginnyllä oli valkoinen leininki, jossa menivät olkaimet ristiin. Eihän se kovin hääpuku ollut, mutta Ginnylle se kelpasi. Hermione ja Luna olivat hänen morsiusneitojaan. Ron oli Harryn Bestman.
"Ginny rauhoitu", Hermione kehotti.
"Helppohan sinun on sanoa. Sinä et ole menossa tuonne ja ja....", Ginny mutisi.
"Haluathan sinä mennä Harryn kanssa naimisiin?" Hermione kysyi.
"Haluan!" Ginny huudahti.
"No mitä kauheaa siinä sitten on?" Luna kysyi.
Sylihisi kaatua kaipaan.
Hymysi sen saanut on aikaan.
En kosketustas ootella malta.
Polvet multa pettävät alta.
Minut saat,
kokonaan.
Mä sylihisi matkani teen....
Uuu, Jejee, aaa.
Ginny liukui isänsä käsikyngästä pitäen Harrya kohti. Harryn tulessa heidän kohdalleen Ginnyn isä antoi tyttäreensä Harryn käsiin. Harry ja Ginny kulkivat vanhaa velhoa kohti, joka seisoi edessä.
"Tahdotko sinä Harry James Potter ottaa Ginevra Molly Weasleyn avionaiseksesi ja rakastaa häntä niin myötä, kuin vastakäymisistä hulolematta ikuisesti?" Vanha velho kysyi, kun Harry ja Ginny olivat päässeet hänen luokse.
"Tahdon", Harry vastasi kuuluvalla äänellä.
"Tahdotko sinä Ginevra Molly Weasley otta Harry James Potterin aviomieheksesi ja rakastaa hän niin myötä, kuin vastoinkäymisistä huolimatta ikuisesti?"
"Tahdon", Ginny kuiskasi.
"Julistan Teidät mieheksi ja vaimoksi!" Velho huudahti. Harry ja Ginny vaihtoivat suudelman, jonka keskeltä Ginny kuuli äitinsä nyyhkytyksen.
Sydämeni osuman sai...
nuoli on Aamorin viinistä kai.
Syvälle se upposi niin,
aivan kuin jäädäkseen iäksi kii...
iskusta sen mä vavahtelen,
vaikka se sattuu mä vaikeroi en.
...vaikeroi en...
"Rakastan sinua yli kaiken"
Sydämeni osuman sai.
Nuoli on Aamorin viinistä kai.
Syvälle se upposi niin.
Aivan kun jäädäkseen iäksi kii.
Iskusta sen mä vavahtelen.
Vaikka se sattuu, mä vaikeroi en.
No niin. Rauhallisesti, Ginny ajatteli. Hänen piti mennä Harryn luo. Pojalla oli jotain todella tärkeää asiaa hänelle. Ginny oli jo ilmiintynyt Viistokujalle, jossa Harry nyt asui. Nyt hän oli Harryn talon kynnyksellä ja veti syvään henkeä ennen kun soitti ovikelloa.
Elin mailmassain
luulin, että sen rauhaa ei järkymmään mokoma saa.
Mutta ootappa vain,
Sinä uniini tuut olet mun, olet unelmissain,
päivin ja öin ikävöin vain.
"Käy sisään!" Harryn ääni kuului talon sisältä. Ginny aukaisi oven ja astui eteiseen. Ensivaikutelma oli sotkuinen. Jos eteinen näytti tältä, miltä muu talo näyttäisi? Ginny ajatteli virnistäen. Kyllä hän tiesi, ettei Harry ollut mikään siivoushullu, mutta tämä meni jo pikkusen yli.
"Ai sinäkö siellä, rakas", Harry huudahti iloisena.
"Minäpä minä. Kai sinulla silmät on päässä," Ginny sanoi virnistäen. Harry suuteli Ginnyä nopeasti.
"Mitä asiaa sinulla oli?" Ginny kysyi suudelman jälkeen. Harry polvistui.
"Tuletko vaimokseni?" Hän kysyi. Ginny ei tiennyt, mitä vastata. Toisaalta hän halusi olla Harryn kanssa naimisissa toisaalta taas... Ääh mitä hän höpisi? Hänhän oli tykännyt Harrysta aina. Niin kauan kun muisti. Totta kai hän halusi mennä Harryn kanssa naimisiin!
"Ooh....Tulen!" Ginny huudahti ja hyppäsi Harryn kaulaan.
Sydämeni kädessä sun.
Heikoksi muutun mä, kun rakastun.
Sydämeni omakses` saat
toivon et kanssani omasi jaat.
Sieluni kuin sumussa on.
Luoksesi etsin ja oon levoton.
"Auta Hermione!" Ginny parkaisi hänen ja Harryn hääpäivänä. Ginnyllä oli valkoinen leininki, jossa menivät olkaimet ristiin. Eihän se kovin hääpuku ollut, mutta Ginnylle se kelpasi. Hermione ja Luna olivat hänen morsiusneitojaan. Ron oli Harryn Bestman.
"Ginny rauhoitu", Hermione kehotti.
"Helppohan sinun on sanoa. Sinä et ole menossa tuonne ja ja....", Ginny mutisi.
"Haluathan sinä mennä Harryn kanssa naimisiin?" Hermione kysyi.
"Haluan!" Ginny huudahti.
"No mitä kauheaa siinä sitten on?" Luna kysyi.
Sylihisi kaatua kaipaan.
Hymysi sen saanut on aikaan.
En kosketustas ootella malta.
Polvet multa pettävät alta.
Minut saat,
kokonaan.
Mä sylihisi matkani teen....
Uuu, Jejee, aaa.
Ginny liukui isänsä käsikyngästä pitäen Harrya kohti. Harryn tulessa heidän kohdalleen Ginnyn isä antoi tyttäreensä Harryn käsiin. Harry ja Ginny kulkivat vanhaa velhoa kohti, joka seisoi edessä.
"Tahdotko sinä Harry James Potter ottaa Ginevra Molly Weasleyn avionaiseksesi ja rakastaa häntä niin myötä, kuin vastakäymisistä hulolematta ikuisesti?" Vanha velho kysyi, kun Harry ja Ginny olivat päässeet hänen luokse.
"Tahdon", Harry vastasi kuuluvalla äänellä.
"Tahdotko sinä Ginevra Molly Weasley otta Harry James Potterin aviomieheksesi ja rakastaa hän niin myötä, kuin vastoinkäymisistä huolimatta ikuisesti?"
"Tahdon", Ginny kuiskasi.
"Julistan Teidät mieheksi ja vaimoksi!" Velho huudahti. Harry ja Ginny vaihtoivat suudelman, jonka keskeltä Ginny kuuli äitinsä nyyhkytyksen.
Sydämeni osuman sai...
nuoli on Aamorin viinistä kai.
Syvälle se upposi niin,
aivan kuin jäädäkseen iäksi kii...
iskusta sen mä vavahtelen,
vaikka se sattuu mä vaikeroi en.
...vaikeroi en...
30. elokuuta 2009
Lily Potter ja Scorpius Malfoy.
Lily Potter makasi pää Scorpius Malfoyn sylissä. Hän ajatteli kaikkea. Mitä koulun jälkeen tapahtuisi? Hän halusi lapsia. Saisiko hän niitä? Millaisia lapsista tulisi? Tulisiko niistä samanlaisia punapäisiä, kuin hän? Vai tulisiko niistä vaaleaverikköjä niin kun Scorpius? Vai kuuluisiko Scorpius Malfoy enää Lily Potterin elämään? Näihin kaikkiin Lily halusi saada vastauksen.
"Mitä mietit Lils?" Scorpius kysyi.
"Elämää koulun jälkeen", Lily vastasi hymyillen.
"Miksi juuri sitä?" Scorpius kysyi.
"En tiedä. Scorp!" Lily huudahti.
"Mitä?" Scorpius kysyi.
"Mikä tuo on?" Lily kysyi ja osoitti vaalean sinistä pulloa tarvehuoneen lattialla.
"En tiedä." Scorpius vastasi, nousi ylös ja otti pullon käteensä.
"Se-se on.....", Lily aloitti.
"Mitä?" Scorpius kysyi.
"Muisto. Jonkun muisto.", Lily vastasi ja otti pullon käteensä.
"Mutta kenen?" Scorpius kysyi.
"Se selviää ainoastaan katsomalla." Lily sanoi ja pinkaisi juoksuun. Hän juoksi aina kivihirviön luokse. Scorpiuksen läähättäessä perässä.
"Suklaatuulihattu," Scorpius sanoi ja kivihirviö kääntyi. Lily katsoi poikaystäväänsä ihmeissään.
"Miten sinä tiesit tunnussanan?" Hän kysyi.
"Sen tietää, kun on Jamesin kanssa tekemisissä", Scorpius vastasi virnistäen. Lily huokaisi ja seurasi Scorpiusta rehtorin kansliaan. He menivät ajatusseulan luokse ja kaatoivat muiston sinne.
"Naiset ensin." Scorpius sanoi muka kohteliasti.
"Sanot noin vain koska et uskalla itse mennä", Lily tuhahti ja painoi päänsä ajatusseulaan. Hetken päästä hän seisoi Tylypahkan käytävällä.
"Olin vain kohtelias," Sanoi Scorpius joka oli juuri tullut Lilyn viereen.
"Kenenhän muisto tämä on?" Lily kysyi.
"Ken tietää." Scorpius sanoi ottaen Lilyä kädestä kiinni.
Luku 2.
Lily ja Scorpius kävelivät autiota käytävää pitkin. Vähän ajan päästä Scorpius huudahti:
"Katso Lily! Isäsi ja joku rasvatukkainen poika!"
"Ei tuo ole isä. Siinä on myös kolme poikaa. Jos se olisi isä siinä olisi Ron-eno ja Hermione-täti. Etkö muista että he kulkivat aina yhdessä? Ja tuo rasvatukkainen poika on Severus Kalkaros Tylypahkan entinen juomamestari. Hän kuoli taistelussa.", Lily sanoi.
"Mistä sinä hänet tunnet?" Scorpius kysyi.
"Olen nähnyt hänestä kuvia. Isä kertoi, että hän oli hyvin rohkea. Tuo jota luulit isäksi on varmaan isoisä," Lily kertoi.
"Isoisä?"
"Niin. Isän isä. James nimeltään. Hänen vieressään on varmaankin Sirius -isän kummisetä-, Remus ja Peter. Joka kavalsi Potterit Voldemortille", Lily sanoi.
"Hitsi, miten tiedät noin paljon teidän suvusta? En minä ainakaan tiedä paljoa mitään meidän suvustamme", Scorpius sanoi melkein ihaillen.
"Mennään lähemmäs", Lily sanoi välittämättä Scorpiuksesta. Ja vastausta odotamatta hän käveli kelmien luokse.
"Sinä...." Rasvatukkainen poika sanoi ja osoitti Jamesia.
"Niin? Mitä aiot Ruikuli?" James kysyi.
"Sinä odota!" Ruikuliksi kutsuttu poika sanoi.
"Hyvä on. Anturajalka mitä luulet? Odotetaanko Ruikulia?" James kysyi virnistäen.
"Odotetaan vain. Hän saattaa vaikka pyyhkiä saastaisen nenänsä meihin Sarvihaara ystäväiseni", Anturajalaksi kutsuttu poika sanoi myöskin virnistäen. Lily arvasi pojan nimen olevan Sirius.
"Mitä nuo "Anturajalka" ja "Sarvihaara" ovat?" Scorpius kysyi Lilyltä.
"Tuo Anturajalka on Sirius ja Sarvihaara on James", Lily sanoi.
"Hei Kuutamo heitäpä Ruikuliin loitsu!" Sarvihaara eli James huusi.
"Ääh anna olla Sarvihaara. Tai Matohäntä kuolee nauruun", Kuutamoksi kutsuttu poika sanoi melkein kyllästyneesti, sillä Kalkaros oli taikonut Matohäntään halkinaurus loitsun.
"Keitäs nuo ovat? "Kuutamo, Matohäntä ja Ruikuli?"" Scorpius kysyi.
"Kuutamo on Remus. Matohäntä Peter ja Ruikuli on Kalkaros." Lily sanoi.
"Mistä tiedät nuo?" Scorpius kysyi, mutta hihkaisi sen jälkeen" Hei tuo loitsi tepsisi luihuisiin!" James oli taikonut Kalkaroksen ilmaan nilkat ylöspäin.
"Se on leijuntaloitsu. En muista miten se taikoo. Ja uskallapas vain laittaa sitä luihuisiiin niin.....," Lily sanoi taputellen uhkaavasti Valvojaoppilaan merkkiään.
Luku 3.
"Hahah et sinä minua jälki-istuntoon laittaisi!" Scorpius huudahti.
"Sinuna en olisi noin varma", Lily sanoi virnistäen. Mutta vakavoitui heti.
"Scorp, meidän pitää lähteä. Minun on pakko antaa tämä muisto isälle.", Hän sanoi.
"Hei ei me vielä voida lähteä. Minä haluan tietää, mitä muita loitsuja nuo tietävät!" Scorpius huudahti järkyttyneenän.
"Scorp!" Lily melkein huusi.
"Mitä?" Scorpius kysyi viattomasti.
"Me. Lähdetään, Nyt HETI!" Lily sanoi huutaen viimeisen sanan. Hän tarttui Scorpiusta käsivarresta ja rimpuiluista välitämättä he saapuivat takaisin Rehtorin kansliaan.
"Iltaa herra Malfoy ja neiti Potter. Miten voin auttaa?" Rehtori Dean Thomas kysyi hymyillen. Lily tunsi Deanin. Poika oli ollut samoihin aikoihin Tylypahkassa kuin hänen isänsä.
"Me tuota me....." Lily sopersi.
"Me etsimme Lilyn isää", Scorpius sanoi ja Lily mulkaisi poikaa.
"Ajatusseulastako?" Thomas kysyi edelleen hymyillen.
"Ei kun me -tuota- olimme tulossa tänne, ja kaapin ovi oli auki ja ja me menimme tuon jutun eteen ja Lily tyrkkäsi minua ja minä putosin sinne ja Lily tuli perässä", Sorpius valehteli sujuvasti.
"Erittäin uskottavaa. Entä miksi te halusitte tavata Profesori Potterin?" Dean kysyi. Lily haukkoi henkeään.
"Onko isä pforessori?" Hän kysyi.
"Minä palkkasin hänet. Tulin juuri teidän luotanne", Dean sanoi. Scorpius voihkaisi.
"Siinä meni sekin ilo elämästä", Poika mutisi. Lily loi Scorpiukseen murhaavan katseen. Isä töissä Tylypahkassa!
"Mitä mietit Lils?" Scorpius kysyi.
"Elämää koulun jälkeen", Lily vastasi hymyillen.
"Miksi juuri sitä?" Scorpius kysyi.
"En tiedä. Scorp!" Lily huudahti.
"Mitä?" Scorpius kysyi.
"Mikä tuo on?" Lily kysyi ja osoitti vaalean sinistä pulloa tarvehuoneen lattialla.
"En tiedä." Scorpius vastasi, nousi ylös ja otti pullon käteensä.
"Se-se on.....", Lily aloitti.
"Mitä?" Scorpius kysyi.
"Muisto. Jonkun muisto.", Lily vastasi ja otti pullon käteensä.
"Mutta kenen?" Scorpius kysyi.
"Se selviää ainoastaan katsomalla." Lily sanoi ja pinkaisi juoksuun. Hän juoksi aina kivihirviön luokse. Scorpiuksen läähättäessä perässä.
"Suklaatuulihattu," Scorpius sanoi ja kivihirviö kääntyi. Lily katsoi poikaystäväänsä ihmeissään.
"Miten sinä tiesit tunnussanan?" Hän kysyi.
"Sen tietää, kun on Jamesin kanssa tekemisissä", Scorpius vastasi virnistäen. Lily huokaisi ja seurasi Scorpiusta rehtorin kansliaan. He menivät ajatusseulan luokse ja kaatoivat muiston sinne.
"Naiset ensin." Scorpius sanoi muka kohteliasti.
"Sanot noin vain koska et uskalla itse mennä", Lily tuhahti ja painoi päänsä ajatusseulaan. Hetken päästä hän seisoi Tylypahkan käytävällä.
"Olin vain kohtelias," Sanoi Scorpius joka oli juuri tullut Lilyn viereen.
"Kenenhän muisto tämä on?" Lily kysyi.
"Ken tietää." Scorpius sanoi ottaen Lilyä kädestä kiinni.
Luku 2.
Lily ja Scorpius kävelivät autiota käytävää pitkin. Vähän ajan päästä Scorpius huudahti:
"Katso Lily! Isäsi ja joku rasvatukkainen poika!"
"Ei tuo ole isä. Siinä on myös kolme poikaa. Jos se olisi isä siinä olisi Ron-eno ja Hermione-täti. Etkö muista että he kulkivat aina yhdessä? Ja tuo rasvatukkainen poika on Severus Kalkaros Tylypahkan entinen juomamestari. Hän kuoli taistelussa.", Lily sanoi.
"Mistä sinä hänet tunnet?" Scorpius kysyi.
"Olen nähnyt hänestä kuvia. Isä kertoi, että hän oli hyvin rohkea. Tuo jota luulit isäksi on varmaan isoisä," Lily kertoi.
"Isoisä?"
"Niin. Isän isä. James nimeltään. Hänen vieressään on varmaankin Sirius -isän kummisetä-, Remus ja Peter. Joka kavalsi Potterit Voldemortille", Lily sanoi.
"Hitsi, miten tiedät noin paljon teidän suvusta? En minä ainakaan tiedä paljoa mitään meidän suvustamme", Scorpius sanoi melkein ihaillen.
"Mennään lähemmäs", Lily sanoi välittämättä Scorpiuksesta. Ja vastausta odotamatta hän käveli kelmien luokse.
"Sinä...." Rasvatukkainen poika sanoi ja osoitti Jamesia.
"Niin? Mitä aiot Ruikuli?" James kysyi.
"Sinä odota!" Ruikuliksi kutsuttu poika sanoi.
"Hyvä on. Anturajalka mitä luulet? Odotetaanko Ruikulia?" James kysyi virnistäen.
"Odotetaan vain. Hän saattaa vaikka pyyhkiä saastaisen nenänsä meihin Sarvihaara ystäväiseni", Anturajalaksi kutsuttu poika sanoi myöskin virnistäen. Lily arvasi pojan nimen olevan Sirius.
"Mitä nuo "Anturajalka" ja "Sarvihaara" ovat?" Scorpius kysyi Lilyltä.
"Tuo Anturajalka on Sirius ja Sarvihaara on James", Lily sanoi.
"Hei Kuutamo heitäpä Ruikuliin loitsu!" Sarvihaara eli James huusi.
"Ääh anna olla Sarvihaara. Tai Matohäntä kuolee nauruun", Kuutamoksi kutsuttu poika sanoi melkein kyllästyneesti, sillä Kalkaros oli taikonut Matohäntään halkinaurus loitsun.
"Keitäs nuo ovat? "Kuutamo, Matohäntä ja Ruikuli?"" Scorpius kysyi.
"Kuutamo on Remus. Matohäntä Peter ja Ruikuli on Kalkaros." Lily sanoi.
"Mistä tiedät nuo?" Scorpius kysyi, mutta hihkaisi sen jälkeen" Hei tuo loitsi tepsisi luihuisiin!" James oli taikonut Kalkaroksen ilmaan nilkat ylöspäin.
"Se on leijuntaloitsu. En muista miten se taikoo. Ja uskallapas vain laittaa sitä luihuisiiin niin.....," Lily sanoi taputellen uhkaavasti Valvojaoppilaan merkkiään.
Luku 3.
"Hahah et sinä minua jälki-istuntoon laittaisi!" Scorpius huudahti.
"Sinuna en olisi noin varma", Lily sanoi virnistäen. Mutta vakavoitui heti.
"Scorp, meidän pitää lähteä. Minun on pakko antaa tämä muisto isälle.", Hän sanoi.
"Hei ei me vielä voida lähteä. Minä haluan tietää, mitä muita loitsuja nuo tietävät!" Scorpius huudahti järkyttyneenän.
"Scorp!" Lily melkein huusi.
"Mitä?" Scorpius kysyi viattomasti.
"Me. Lähdetään, Nyt HETI!" Lily sanoi huutaen viimeisen sanan. Hän tarttui Scorpiusta käsivarresta ja rimpuiluista välitämättä he saapuivat takaisin Rehtorin kansliaan.
"Iltaa herra Malfoy ja neiti Potter. Miten voin auttaa?" Rehtori Dean Thomas kysyi hymyillen. Lily tunsi Deanin. Poika oli ollut samoihin aikoihin Tylypahkassa kuin hänen isänsä.
"Me tuota me....." Lily sopersi.
"Me etsimme Lilyn isää", Scorpius sanoi ja Lily mulkaisi poikaa.
"Ajatusseulastako?" Thomas kysyi edelleen hymyillen.
"Ei kun me -tuota- olimme tulossa tänne, ja kaapin ovi oli auki ja ja me menimme tuon jutun eteen ja Lily tyrkkäsi minua ja minä putosin sinne ja Lily tuli perässä", Sorpius valehteli sujuvasti.
"Erittäin uskottavaa. Entä miksi te halusitte tavata Profesori Potterin?" Dean kysyi. Lily haukkoi henkeään.
"Onko isä pforessori?" Hän kysyi.
"Minä palkkasin hänet. Tulin juuri teidän luotanne", Dean sanoi. Scorpius voihkaisi.
"Siinä meni sekin ilo elämästä", Poika mutisi. Lily loi Scorpiukseen murhaavan katseen. Isä töissä Tylypahkassa!
29. elokuuta 2009
"Minä ja muut"
Kelmific. One-shot.
"Minä ja muut"
James istui kolmen muun Kelmin ja parin tytön kanssa oleskeluhuoneessa. Oli hyvin pimeä talvi-ilta. James vilkuili Lily Evansia. Tyttöystäväänsä.
"No niin. Nyt pelataan pullonpyöritystä! Kaikki yli viidesluokkalaiset saavat olla mukana, mutta alle eivät. Tuliko selväksi?" Sirius kysyi huutaen. Nelos-ja viidesluokkalaiset murisivat, mutta alemmat menivät kiltisti omiin makuusaleihinsa.
"Epäreilua!"
"Me ei saada koskaan olla teidän mukana!"
"Et sinä voi meitä estää!"
"Me kerrotaan McGarmiwalle!"
"Hei, kuulkaas sintit. Me pidetään joskus pikkuviintiöitten päivä jolloin kaikki meidän ihalija kerhossa olevat pikkulikat pääsevät ihailemaan Tylypahkan komeaa naisenkaatajaa mutta nyt meillä on iskemispelit meneillään joten te ette saa tulla. Tuliko selväksi? ALKAKAA LAPUTTAA!" Sirius huusi kaksi viimeistä sanaa. Ja nelos- ja viidesluokkalaiset häipyivät makuusaleihin.
"Hei minä keksin mitä me voimme pelata!" Lily huudahti.
"No?" tuli kahdeksasta suusta.
"Silmäniskua," Lily vastasi.
"Siis mitä?" Sirius kysyi.
"Silmäniskua. Eli menemme rinkiin ja valitaan yksi joka pistää jollekin rastin selkään se jolle on laitettu rasti on murhaaja. Murhaaja murhaa silmäniskulla. Kun saa silmäniskun kuoleee ja tippuu pelistä pois. Se kuka epäilee jotakin murhaajaksi sanoo:" Epäilen" sitten joku huutaa:" Todistan" lasketaan kolmeen ja ne kaksi osoittavat epäilemäänsä henkilöä. Sitten jos arvaa oikein saa pirtää rastin jos taas väärin kuolee", Lily selitti.
"Kuulostaa kivalta. Ollaan sitä!" Heither Lilyn ystävä huudahti.
"Ollaan vaan." Muutkin innostuivat. He astettuivat piiriin ja valitsivat Lilyn tekemään rastin. Lily kierteli kaikkien ympärillä ja piirsi lopulta rastin Siriuksen selkään virnistäen.
"Saa katsoa" Sirius rupesi oitis iskemään kaikkia. Remus kuoli, kuten myös James ja Heather.
"Epäilen!" Amy sanoi.
"Todistan!" Lola sanoi. Lily laski kolmeen ja tytöt osottivat kumpikin Siriusta joka nyökkäsi.
"Olipas kiva peli. Sille voisi keksiä parremman nimen.Mitä sanotte semosesta kun: Sirius ja muut?" Sirius kysyi virnistäen. James hyökkäsi Siriuksen päälle.
"Älä..."
"Luulekkaan..."
"...ikinä!"
"Minä ja muut"
James istui kolmen muun Kelmin ja parin tytön kanssa oleskeluhuoneessa. Oli hyvin pimeä talvi-ilta. James vilkuili Lily Evansia. Tyttöystäväänsä.
"No niin. Nyt pelataan pullonpyöritystä! Kaikki yli viidesluokkalaiset saavat olla mukana, mutta alle eivät. Tuliko selväksi?" Sirius kysyi huutaen. Nelos-ja viidesluokkalaiset murisivat, mutta alemmat menivät kiltisti omiin makuusaleihinsa.
"Epäreilua!"
"Me ei saada koskaan olla teidän mukana!"
"Et sinä voi meitä estää!"
"Me kerrotaan McGarmiwalle!"
"Hei, kuulkaas sintit. Me pidetään joskus pikkuviintiöitten päivä jolloin kaikki meidän ihalija kerhossa olevat pikkulikat pääsevät ihailemaan Tylypahkan komeaa naisenkaatajaa mutta nyt meillä on iskemispelit meneillään joten te ette saa tulla. Tuliko selväksi? ALKAKAA LAPUTTAA!" Sirius huusi kaksi viimeistä sanaa. Ja nelos- ja viidesluokkalaiset häipyivät makuusaleihin.
"Hei minä keksin mitä me voimme pelata!" Lily huudahti.
"No?" tuli kahdeksasta suusta.
"Silmäniskua," Lily vastasi.
"Siis mitä?" Sirius kysyi.
"Silmäniskua. Eli menemme rinkiin ja valitaan yksi joka pistää jollekin rastin selkään se jolle on laitettu rasti on murhaaja. Murhaaja murhaa silmäniskulla. Kun saa silmäniskun kuoleee ja tippuu pelistä pois. Se kuka epäilee jotakin murhaajaksi sanoo:" Epäilen" sitten joku huutaa:" Todistan" lasketaan kolmeen ja ne kaksi osoittavat epäilemäänsä henkilöä. Sitten jos arvaa oikein saa pirtää rastin jos taas väärin kuolee", Lily selitti.
"Kuulostaa kivalta. Ollaan sitä!" Heither Lilyn ystävä huudahti.
"Ollaan vaan." Muutkin innostuivat. He astettuivat piiriin ja valitsivat Lilyn tekemään rastin. Lily kierteli kaikkien ympärillä ja piirsi lopulta rastin Siriuksen selkään virnistäen.
"Saa katsoa" Sirius rupesi oitis iskemään kaikkia. Remus kuoli, kuten myös James ja Heather.
"Epäilen!" Amy sanoi.
"Todistan!" Lola sanoi. Lily laski kolmeen ja tytöt osottivat kumpikin Siriusta joka nyökkäsi.
"Olipas kiva peli. Sille voisi keksiä parremman nimen.Mitä sanotte semosesta kun: Sirius ja muut?" Sirius kysyi virnistäen. James hyökkäsi Siriuksen päälle.
"Älä..."
"Luulekkaan..."
"...ikinä!"
Lily ja James. Songfic.
One-shot. Lauluna Apulannan Hiekka.
LILY JA JAMES.
Vaikee löytää kun ei tiedä mitä etsitään.
Vaikee sunnistaa kun ei nää yhtään mitään.
Mitä sä tahdot voisit kertoo.
On helpompaa kun myöntää jos tahtoo.
Mitä sun täytyy oikeen peittää?
Onko se kultaa kun noin kiiltää?
James istuu rohkelikkojen tyhjässä oleskeluhuoneessa ja katselee takkaa. Hän ajattelee äitiään joka kuoli viikko sitten. Jamesista on kamalaa vain istua ja tietää ettei hän nää äitiään enää ikinä.
Pelottavaa oikeastaan. Sirius ja muut Kelmit ovat jo nukumassa. Kuten myös kaikki muutkin rohkelikot. Ainoastaan James on yksin. Ypöyksin.
Savuna ilmaan ei voi estää.
Verenä hiekkaan ei voi kestää.
Kivusta nautintoon on matkaa.
Pelottavat vähän-jos edes sitäkään.
James toivoo, että kuolisi itsekkin pois. Ikuisiksi ajoiksi. Mutta Jamesin elämässä oli yksi pieni ihminen joka antoi Jamesille valoa pimeyteen. Tämä ihminen oli Lily Evans. Tyttö jota James ei varmaan ikinä saisi. Tyttö jonka vihreät mantelin muotoiset silmät olivat täynnä vihaa aina Jamesin nähdessään. Tai melkein aina. Jamesin mieleen muistui se yksi ihana suudelma joka heidän oli ollut pakko tehdä. Pullonpyörityksessä. Kuudenella.
Silmistäs huomaa kun sun on vaikee häivyttää.
Palaa sun kurkussas jota et tahdo näyttää.
Palanen lyijyy sydämestä.
Leviää kyllä jollet estä.
On miljoona keinoo poistaa tuska.
On miljoona väärempää vastausta.
James huokaisee. Hän kuulee askelleita takanaan. Kevyitä. James arvaa kuka tulija on. Se kenet James halusikin nähdä. Lily Evans.
"James. Mitä teet täällä yksin?" Tyttö kysyy ja jatkaa:" Tiedätköl yhtään paljonko kello on?"
James säpsähtää. Tosiaan kello?
"En. Paljonko?" James vastaa kysymykseen kysymyksellä.
"Puoli neljä." Lily vastaa ja istuu Jamesin viereen. "Mikä sinulla on?"
"Äiti kuoli." James vastaa hiljaa.
"Milloin?"
"Tä- eilen"
Savuna ilmaan ei voi estää.
Verenä hiekkaan ei voi kestää.
Kivusta nautintoon on matkaa.
Pelottavat vähän.
Lily kietoo kätensä Jamesin ympärille ja suutelee tätä. James ei tiennyt miten se tapahtui. Kuitenkin hän vastaa suudelmaan koko sydämellään. Pelottavaa itse asiassa. Taas. Kaikki on aina pelottavaa. Ja surullista. Nyt James jokatapauksessa tuntee valon sydämmesään. Ihanan valon. Yhden onnelisen hetken hän ajattelee vain Lilyä ja unohtaa kaiken muun. Ihan kaiken.
Sama se mitä ne nuijat tykkää.
Mitä se sua liikuttaa yhtään?
Teet niinkun sun täytyy tehdä.
Ja tuhoat kaiken voiton tieltä.
"Tuo oli onnellisin suudelma koko velhomailmassa," Lily sanoo lopulta. James nyökkää.
"Kiitos. Kiitos, että annat minulle mahdollisuuden", Hän kuiskaa.
"Et varmaan ole pahoillasi?" Lily arvaa hymyillen.
"En. Ja toivon ettet sinäkään ole." James vastaa.
"En." Lily sanoo.
Mitä sä tahdot voisit kertoo.
On helpompaa, kun myöntää jos tahtoo.
Mitä sun täytyy peittää?
Kuka sua hallitsee?
"Voldemort." James sanoo.
"Mitä hänestä?" Lily kysyy.
"Mitähän hän tekee sinulle, kun saa tietää?" James kysyy.
"Ei välitetä siitä nyt." Lily sanoo ja arvaa, mitä James ajattelee. Hän arvaa myös, kuka oli tappanut Jamesin äidin. Voldemort. Se oli väärin. Ei Jamesilta saisi äitiä pois viedä. Lily arvasi ettei Jamesin isä kestäisi enää kauan ilman vaimoaan.
Savuna ilmaan ei voi estää.
Verenä hiekkaan ei voi kestää.
Kivusta nautintoon on matkaa.
Pelottavat vähän- jos edes sitäkään.
LILY JA JAMES.
Vaikee löytää kun ei tiedä mitä etsitään.
Vaikee sunnistaa kun ei nää yhtään mitään.
Mitä sä tahdot voisit kertoo.
On helpompaa kun myöntää jos tahtoo.
Mitä sun täytyy oikeen peittää?
Onko se kultaa kun noin kiiltää?
James istuu rohkelikkojen tyhjässä oleskeluhuoneessa ja katselee takkaa. Hän ajattelee äitiään joka kuoli viikko sitten. Jamesista on kamalaa vain istua ja tietää ettei hän nää äitiään enää ikinä.
Pelottavaa oikeastaan. Sirius ja muut Kelmit ovat jo nukumassa. Kuten myös kaikki muutkin rohkelikot. Ainoastaan James on yksin. Ypöyksin.
Savuna ilmaan ei voi estää.
Verenä hiekkaan ei voi kestää.
Kivusta nautintoon on matkaa.
Pelottavat vähän-jos edes sitäkään.
James toivoo, että kuolisi itsekkin pois. Ikuisiksi ajoiksi. Mutta Jamesin elämässä oli yksi pieni ihminen joka antoi Jamesille valoa pimeyteen. Tämä ihminen oli Lily Evans. Tyttö jota James ei varmaan ikinä saisi. Tyttö jonka vihreät mantelin muotoiset silmät olivat täynnä vihaa aina Jamesin nähdessään. Tai melkein aina. Jamesin mieleen muistui se yksi ihana suudelma joka heidän oli ollut pakko tehdä. Pullonpyörityksessä. Kuudenella.
Silmistäs huomaa kun sun on vaikee häivyttää.
Palaa sun kurkussas jota et tahdo näyttää.
Palanen lyijyy sydämestä.
Leviää kyllä jollet estä.
On miljoona keinoo poistaa tuska.
On miljoona väärempää vastausta.
James huokaisee. Hän kuulee askelleita takanaan. Kevyitä. James arvaa kuka tulija on. Se kenet James halusikin nähdä. Lily Evans.
"James. Mitä teet täällä yksin?" Tyttö kysyy ja jatkaa:" Tiedätköl yhtään paljonko kello on?"
James säpsähtää. Tosiaan kello?
"En. Paljonko?" James vastaa kysymykseen kysymyksellä.
"Puoli neljä." Lily vastaa ja istuu Jamesin viereen. "Mikä sinulla on?"
"Äiti kuoli." James vastaa hiljaa.
"Milloin?"
"Tä- eilen"
Savuna ilmaan ei voi estää.
Verenä hiekkaan ei voi kestää.
Kivusta nautintoon on matkaa.
Pelottavat vähän.
Lily kietoo kätensä Jamesin ympärille ja suutelee tätä. James ei tiennyt miten se tapahtui. Kuitenkin hän vastaa suudelmaan koko sydämellään. Pelottavaa itse asiassa. Taas. Kaikki on aina pelottavaa. Ja surullista. Nyt James jokatapauksessa tuntee valon sydämmesään. Ihanan valon. Yhden onnelisen hetken hän ajattelee vain Lilyä ja unohtaa kaiken muun. Ihan kaiken.
Sama se mitä ne nuijat tykkää.
Mitä se sua liikuttaa yhtään?
Teet niinkun sun täytyy tehdä.
Ja tuhoat kaiken voiton tieltä.
"Tuo oli onnellisin suudelma koko velhomailmassa," Lily sanoo lopulta. James nyökkää.
"Kiitos. Kiitos, että annat minulle mahdollisuuden", Hän kuiskaa.
"Et varmaan ole pahoillasi?" Lily arvaa hymyillen.
"En. Ja toivon ettet sinäkään ole." James vastaa.
"En." Lily sanoo.
Mitä sä tahdot voisit kertoo.
On helpompaa, kun myöntää jos tahtoo.
Mitä sun täytyy peittää?
Kuka sua hallitsee?
"Voldemort." James sanoo.
"Mitä hänestä?" Lily kysyy.
"Mitähän hän tekee sinulle, kun saa tietää?" James kysyy.
"Ei välitetä siitä nyt." Lily sanoo ja arvaa, mitä James ajattelee. Hän arvaa myös, kuka oli tappanut Jamesin äidin. Voldemort. Se oli väärin. Ei Jamesilta saisi äitiä pois viedä. Lily arvasi ettei Jamesin isä kestäisi enää kauan ilman vaimoaan.
Savuna ilmaan ei voi estää.
Verenä hiekkaan ei voi kestää.
Kivusta nautintoon on matkaa.
Pelottavat vähän- jos edes sitäkään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)