Viimeinen ilta.

Tämä kertoo Jamesin, Harryn ja Lilyn viimeisestä illasta.



Viimeinen ilta.



Lily istui makuuhuoneen pöydän ääressä ja kirjoitti kirjettä Jenniferille parhaalle ystävälleen.


Hei Jen!

Miten teillä menee Remuksen kanssa? Kuutamoyöt ovat tietysti vaikeita vai mitä? Meillä menee Jamesin ja Harryn kanssa oiken hyvin. Välillä katselen Harrya ja ajattelen millainen hänestä tulisi isona. Tiedätkö, joskus on vaikeaa ottaa vastuu jostain toisestakin kun itsestä. Se tuntuu oudolta varsinkin nyt kun Jamesin vanhemmat ovat juuri kuolleet. James itkee välillä itsensä uneen. Hän luulee, että minä olen jo nukkumassa, mutta minä makaan hiljaa paikallani ja kuuntelen. Minä tiedän, miltä Jamesista tuntuu. Minulta kesti äidin ja isän kuoleman yli pääsystä ainakin vuosi. Harryn kanssa eläminen on jotenkin jännää. Lapsemme näyttää niin paljon Jamesilta, että joskus meinaan kutsua häntä Jamesiksi. Jamesista se on tietysti kamalan hassua. Rakas Jen sinun on ihan pakko nähdä Harry! Ikävää ettet ole ehtinyt hänen ristiäisiin etkä syntymäpäiviin. No nyt minä lopetan, koska Harry täytyy kylvettää eikä James osaa sitä tehdä aivoton kun on!
Rakkaudella Lily.

Lily nousi pöudästä ja meni Jamesin ja Harryn luokse, jotka leikkivät. Tai no... James makasi lattialla ja teki taikasauvallaan valoja. Harry nauroi ja James näytti liiankin tyytyväiseltä itseensä.
"Litää iti!" Harry kiljui lapsellisella äänellään.
"James!" Lily kutsui.
"Mitä, rakas?" James kysyi, hän nousi ylös ja otti Harryn syliinsä.
"Montako kertaa minun on sanottava, että Harry täytyy pestä?" Lily kysyi hymyillen.
"Mitä? Sinäkö luulet, että minä osaan pestä hänet?" James kysyi säpsähtäen.
"Todella. Anteeksi unohdin, että olet noin tyhmä" Lily sanoi irvistäen.
"Minä muka tyhmä! Nyt kuule menit liian pitkälle. Minä? tyhmä? Odotahan kun Anturajalka kuulee...." James aloitti. Mutta ei ehtinyt pidemmälle, sillä alakerrasta kuului oven narahdus. Lily säikähti.
"James ei kai se ole...," Hän aloitti.
"Pysy siinä!" James sanoi, otti sauvansa ja meni ovelle.
"James", Lily aloitti taas. Hän käveli Jamesin luokse Harry sylissään.
"Pysy täällä", James sihahti suupielestään, aukaisi oven hiljaa ja meni alakertaan. Lily pysyi yläkerrassa ja uskalsi tuskin hengittää.
"Lily se on hän! Ota Harry ja pakene! Minä pidättelen häntä!" James huusi. Lily otti Harryn, taikasauvansa ja meni alakertaan. James taisteli huppupäisen velhon kanssa, joka nauroi ja loitsi vihreän valon Jamesia kohti. Valo osui suoraan Jamesin sydämmeen ja James kaatui lattialle. James oli kuollut. Lily pakeni takaisin yläkertaan paiskasi oven kiinni ja pani kaikkea mahdollista esteeksi. Kaikki taijat jotka hän siinä keksi. Mutta Voldemort vain nauroi ja esti taijat sauvannäpäytyksellä. Tosin Lily ei sitä nähnyt, mutta hän arvasi. Voldemort paukautti oven auki ja astui sisään taikasauva ojossa. Lily pakeni Harryn häkkisängyn luokse, pudotti Harryn sinne ja pani kädet levälleen.
"Väisty sivuun tyhmä naikkonen väisty nyt!" Vodemort huusi. Väistyisikö Lily Harryn edestä? Ei ikinä!
"En. Ota mielummin minut!"
"Väisty."
"Harrya et saa!"
"Väisty sivuun!"
"Ota mielummin minut!"
"Kuten haluat."
Vihreä valo välähtää ja sen jälkeen Lily ei tuntenut enää mitään.