Joo moneskohan jatkoficci? Varmaankin viides tai kuudes tai.... Ihan sama. Joka tapauksessa: Taikamailman sankari kolmikko palaa Tylypahkaan kahdeksantoista vuotiaana tekemään viimeisen vuotensa ja SUPERit.
"Sitä, mitä en saa en edes toivo"
Luku 1.
Harry Potter istui vaunuosastossa hieman poissaolevana. Ron, Hermione ja Ginny juttelivat Tylypahkasta ja kaikesta muustakin. Harry puolestaan yritti totutella ajatukseen ettei Voldemortia ollut enää. Kaikki Tylypahkan edellisinä vuosina kokeneet "seikkailut" tuntuivat nyt jo kaukaiselta unelta.
"Minusta on typerää, että meidän piti tulla Tylypahkaan, vaikka me olemme "Taikamaailman Kolmikko"", Ron valitti, juuri kun vaunuosaston ovi aukeni ja sisään astui vaaleahiuksinen ja suurisilmäinen tyttö. Luna Lovekiva.
Hänen perässään tuli Neville Longomtom.
"Moi Luna, moi Neville" Kaikki sanoivat melkein kuorossa.
"Heipä hei! Ai tekin tulette Tylypahkaan! Mukavaa!" Luna huudahti iloisena ja istuutui Ginnyn viereen. Neville tuli hieman hämmästyneenä perässä ja istuutui Lunan viereen. Harry, joka istui Ginnyn toisella puolella, vaipui taas ajatuksiinsa. Häntä ihmetytti, minkä takia hänen arpeensa oli särkenyt edellisenä iltana. Harry ei ollut kertonut muille tästä. Ei edes Ronille tai Hermionelle. Hän ei oiken tiennyt, miten kertoa asiansa. Pelottavaa itseasiassa. Samassa vaunuosaston ovi aukeni taas ja sieltä tuli poika ja tyttö. Pojalla oli pörröiset hiukset ja ruskeat silmät. Tyttöllä oli ruskeat sileät hiukset ja siniset silmät.
"Hei saammeko tulla tänne? Muualla on täyttä", Tyttö kysyi ensimäisenä. Harry nyökkäsi.
"Minä olen Charlotta ja tässä on kaksoisveljeni Lucas", Tyttö esitteli.
"Minä olen Ron Weasley", Ron sanoi.
"Minä olen Hermione Granger," Hermionekin esittäytyi.
"Minä olen Luna Lovekiva", Luna sanoi.
"Neville Longomtom"
"Ginny Weasley"
"Harry Potter" Tässä vaiheessa kaksikko henkäisi äänekkäästi.
"Sinä tuhosit Tiedät-kai-kenet!" Charlotta huudahti. Ron näytti vihaiselta.
"Minä ja ystäväni. Hermione ja Ron", Harry myönsi.
"Anteeksi", Charlotta melkein kuiskasi" Mutta saisinko teidän -kaikkien kolmen- nimmarit?" Ron melkein nauroi ja kirjoitti nimensä ensimäisenä. Hermione säteili, kun hän kirjoitti oman nimensä. Harrykin hymyili hänen kirjottaessaan.
"Kiitos", Charlotta sanoi ja pani paperin taskuunsa. Lucas ei sanonut mitään. Poika näytti jopa vihaiselta, kun Charlotta istuutui Ronin viereen. Lucas näytti siltä, kun ei osaisi päättää istuako vai eikö. Lopulta poika kääntyi ja meni matkoihinsa. Charlotta seurasi katseellaan veljeään. Harry naurahti ontosti.
"Älkää välittäkö hänestä. Hän on ollut hieman outo. Hän olisi halunnut jatkaa yksitysopetusta", Charlotta sanoi.
"Hän näyttää luihuiselta", Ron esitti oman mielipiteensä. Hermione mulkaisi Ronia ja loi tähän "Ole vaiti!" katseen.
"Luihuiselta?" Charlotta sanoi hämmästyneenä." Voi ei hän sentään paha ole. Hän on auttanut minua enemmän, kuin kukaan muu" Harry ei oiken tiennyt pitikö hänen uskoa se vai ei. Niinpä hän naurahti taas ontosti.
"Sinusta se on hauskaa eikö? Minäpä kerron: Minä ja Lucas asumme ainoastaan äitimme kanssa joka on hiukan huonovointinen. Kuolemaisillaan. Me tulimme Tylypahkaan, koska meillä ei ole enää rahaa maksaa yksitysopetusta. Minä kerron tämän teille vain koska haluan, että tiedätte minusta koko totuuden. Minun koko nimeni on Charlotta Lucy Murray", Charlotta sanoi. Seurasi hiljaisuus. Kaikki olivat kuunneleet järkyttyneinä. Murray nimen merkityksen tiesivät kaikki. Murray oli köyhä perhe, jossa ei usein ollut kuin yksi lapsi. Nyt oli ilmeisesti tullut poikkeus. Lisäksi Murrayt menivät naimisiin sukulaistensa kanssa ja kannativat Voldemortia. Ei siis ollut ihmekkään, että Lucas oli häipynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti