Kaipaan sua. (Georgen näkökulmaa. George/Harry)

                                               Kaipaan sua.



Kaikki menee nykyään päin mäntyä, ajattelin. Kaikki kehottavat minua jatkamaan elämää, mutta miten voisin jos kaikista minulle rakkain ihminen on kuollut? En ole varma, miten jaksan eteenpäin. Makaan sängylläni ja katselen sinun tyhjää sänkyä. Voi Fred! Yöllä itken itseni uneen ja päivisin olen maassa. Ainakin äidin ja isän mielestä. En minä itsekkään voi väittää olevani täysin kunossa, mutta äidin mielestä minun pitäisi mennä jollekin jästien psykolokille.
"George?" Ovi aukeaa ja äiti astuu sisään.
"Mitä?" Kysyn ja nousen ylös.
"Tuletko syömään?" Äiti kysyy.
"Keitä siellä on?" Kysyn epäröiden.
"Minä, isä, Ginny, Harry, Ron ja Hermione", Äiti vastaa." Harrylla on muuten asiaa sinulle", Hän lisää.
"Pyydä hänet tänne", Sanon. Jos se on taas jotain sitä sorttia, että Harry syyttää itseään Fredin kuolemasta en tiedä, mitä minun pitäisi tehdä. Pian Harry astuu sisään.
"Miten voit?" Hän kysyy hiljaa. Pudistan päätäni.
"En tiedä."
"Minä tiedän miltä sinusta tuntuu," Harry sanoo edelleen hiljaa. Tosiasiassa Harry on ollut minulle aina kuin pikkuveli, josta minun pitäisi pitää huolta. Hän on ollut meillä joka kesä. Pelastanut varmaan puolet meidän perheestä. Kuitenkaan ei sitä minulle tärkeintä. Frediä. Nyt nyökkään Harryn sanoille.
"Minä tiedän."
"Miten kestät sen?" Kysyn. Juuri siihen kysymykseen haluan vastauksen.
"Silloin kun Sirius kuoli päätin etten voi sulkeutua omaan kuoreeni. Vanhempieni kuolema tulee silloin tällöin mieleen, mutta kun en muista siitä mitään. Tietysti minä kaipaan isää ja äitiä, mutta toisinaan mietin millaista elämäni olisi heidän kanssaan ja päädyn aina siihen, että täällä Kotikolossa on mukavaa. Sitä paitsi sinun äitisi ja isäsi ovat melkein minunkin vanhempiani", Harry sanoo. Nyt vasta tajusin asian. Tajusin myös erään toisen asian. Minä rakastan Harrya. Haluaisin sanoa sen Harrylle, mutta sanat eivät riitä sitä kertomaan.
"George.... minun on kerrotava sinulle eräs asia", Harry sanoo.
"Mikä?" Kysyn säpsähtäen.
"Minä rakastan sinua," Harry sanoo. Tuijotan Harrya epäuskoisena. Mahtoiko se olla mahdollista? Ei kai Harry vain sanonut, että...? Että hän rakastaa minua?
"Geo?"
"Mitä?" Säpsähdän.
"Kuulitko mitä minä sanoin?" Harry kysyy.
"Mitä? Joo kuulin sanoit rakastavasi minua ja minä rakastan sinua. Hassua kyllä." Vastaan ja tyrskähdän.
"Tosiaan hassua." Harrykin sanoo. Astun lähemmäs Harrya ja hän kietoo kätensä ympärilleni. Sen jälkeen huulemme koskettavat toisiaan. Halusin olla Harryn kanssa. Uusi alku molemmille.