Lily Potter ja Scorpius Malfoy.

Lily Potter makasi pää Scorpius Malfoyn sylissä. Hän ajatteli kaikkea. Mitä koulun jälkeen tapahtuisi? Hän halusi lapsia. Saisiko hän niitä? Millaisia lapsista tulisi? Tulisiko niistä samanlaisia punapäisiä, kuin hän? Vai tulisiko niistä vaaleaverikköjä niin kun Scorpius? Vai kuuluisiko Scorpius Malfoy enää Lily Potterin elämään? Näihin kaikkiin Lily halusi saada vastauksen.
"Mitä mietit Lils?" Scorpius kysyi.
"Elämää koulun jälkeen", Lily vastasi hymyillen.
"Miksi juuri sitä?" Scorpius kysyi.
"En tiedä. Scorp!" Lily huudahti.
"Mitä?" Scorpius kysyi.
"Mikä tuo on?" Lily kysyi ja osoitti vaalean sinistä pulloa tarvehuoneen lattialla.
"En tiedä." Scorpius vastasi, nousi ylös ja otti pullon käteensä.
"Se-se on.....", Lily aloitti.
"Mitä?" Scorpius kysyi.
"Muisto. Jonkun muisto.", Lily vastasi ja otti pullon käteensä.
"Mutta kenen?" Scorpius kysyi.
"Se selviää ainoastaan katsomalla." Lily sanoi ja pinkaisi juoksuun. Hän juoksi aina kivihirviön luokse. Scorpiuksen läähättäessä perässä.
"Suklaatuulihattu," Scorpius sanoi ja kivihirviö kääntyi. Lily katsoi poikaystäväänsä ihmeissään.
"Miten sinä tiesit tunnussanan?" Hän kysyi.
"Sen tietää, kun on Jamesin kanssa tekemisissä", Scorpius vastasi virnistäen. Lily huokaisi ja seurasi Scorpiusta rehtorin kansliaan. He menivät ajatusseulan luokse ja kaatoivat muiston sinne.
"Naiset ensin." Scorpius sanoi muka kohteliasti.
"Sanot noin vain koska et uskalla itse mennä", Lily tuhahti ja painoi päänsä ajatusseulaan. Hetken päästä hän seisoi Tylypahkan käytävällä.
"Olin vain kohtelias," Sanoi Scorpius joka oli juuri tullut Lilyn viereen.
"Kenenhän muisto tämä on?" Lily kysyi.
"Ken tietää." Scorpius sanoi ottaen Lilyä kädestä kiinni.

                                          Luku 2.

Lily ja Scorpius kävelivät autiota käytävää pitkin. Vähän ajan päästä Scorpius huudahti:
"Katso Lily! Isäsi ja joku rasvatukkainen poika!"
"Ei tuo ole isä. Siinä on myös kolme poikaa. Jos se olisi isä siinä olisi Ron-eno ja Hermione-täti. Etkö muista  että he kulkivat aina yhdessä? Ja tuo rasvatukkainen poika on Severus Kalkaros Tylypahkan entinen juomamestari. Hän kuoli taistelussa.", Lily sanoi.
"Mistä sinä hänet tunnet?" Scorpius kysyi.
"Olen nähnyt hänestä kuvia. Isä kertoi, että hän oli hyvin rohkea. Tuo jota luulit isäksi on varmaan isoisä," Lily kertoi.
"Isoisä?"
"Niin. Isän isä. James nimeltään. Hänen vieressään on varmaankin Sirius -isän kummisetä-, Remus ja Peter. Joka kavalsi Potterit Voldemortille", Lily sanoi.
"Hitsi, miten tiedät noin paljon teidän suvusta? En minä ainakaan tiedä paljoa mitään meidän suvustamme", Scorpius sanoi melkein ihaillen.
"Mennään lähemmäs", Lily sanoi välittämättä Scorpiuksesta. Ja vastausta odotamatta hän käveli kelmien luokse.
"Sinä...." Rasvatukkainen poika sanoi ja osoitti Jamesia.
"Niin? Mitä aiot Ruikuli?" James kysyi.
"Sinä odota!" Ruikuliksi kutsuttu poika sanoi.
"Hyvä on. Anturajalka mitä luulet? Odotetaanko Ruikulia?" James kysyi virnistäen.
"Odotetaan vain. Hän saattaa vaikka pyyhkiä saastaisen nenänsä meihin Sarvihaara ystäväiseni", Anturajalaksi kutsuttu poika sanoi myöskin virnistäen. Lily arvasi pojan nimen olevan Sirius.
"Mitä nuo "Anturajalka" ja "Sarvihaara" ovat?" Scorpius kysyi Lilyltä.
"Tuo Anturajalka on Sirius ja Sarvihaara on James", Lily sanoi.
"Hei Kuutamo heitäpä Ruikuliin loitsu!" Sarvihaara eli James huusi.
"Ääh anna olla Sarvihaara. Tai Matohäntä kuolee nauruun", Kuutamoksi kutsuttu poika sanoi melkein kyllästyneesti, sillä Kalkaros oli taikonut Matohäntään halkinaurus loitsun.
"Keitäs nuo ovat? "Kuutamo, Matohäntä ja Ruikuli?"" Scorpius kysyi.
"Kuutamo on Remus. Matohäntä Peter ja Ruikuli on Kalkaros." Lily sanoi.
"Mistä tiedät nuo?" Scorpius kysyi, mutta hihkaisi sen jälkeen" Hei tuo loitsi tepsisi luihuisiin!" James oli taikonut Kalkaroksen ilmaan nilkat ylöspäin.
"Se on leijuntaloitsu. En muista miten se taikoo. Ja uskallapas vain laittaa sitä luihuisiiin niin.....," Lily sanoi taputellen uhkaavasti Valvojaoppilaan merkkiään.


                                              Luku 3.


"Hahah et sinä minua jälki-istuntoon laittaisi!" Scorpius huudahti.
"Sinuna en olisi noin varma", Lily sanoi virnistäen. Mutta vakavoitui heti.
"Scorp, meidän pitää lähteä. Minun on pakko antaa tämä muisto isälle.", Hän sanoi.
"Hei ei me vielä voida lähteä. Minä haluan tietää, mitä muita loitsuja nuo tietävät!" Scorpius huudahti järkyttyneenän.
"Scorp!" Lily melkein huusi.
"Mitä?" Scorpius kysyi viattomasti.
"Me. Lähdetään, Nyt HETI!" Lily sanoi huutaen viimeisen sanan. Hän tarttui Scorpiusta käsivarresta ja rimpuiluista välitämättä he saapuivat takaisin Rehtorin kansliaan.
"Iltaa herra Malfoy ja neiti Potter. Miten voin auttaa?" Rehtori Dean Thomas kysyi hymyillen. Lily tunsi Deanin. Poika oli ollut samoihin aikoihin Tylypahkassa kuin hänen isänsä.
"Me tuota me....." Lily sopersi.
"Me etsimme Lilyn isää", Scorpius sanoi ja Lily mulkaisi poikaa.
"Ajatusseulastako?" Thomas kysyi edelleen hymyillen.
"Ei kun me -tuota- olimme tulossa tänne, ja kaapin ovi oli auki ja ja me menimme tuon jutun eteen ja Lily tyrkkäsi minua ja minä putosin sinne ja Lily tuli perässä", Sorpius valehteli sujuvasti.
"Erittäin uskottavaa. Entä miksi te halusitte tavata Profesori Potterin?" Dean kysyi. Lily haukkoi henkeään.
"Onko isä pforessori?" Hän kysyi.
"Minä palkkasin hänet. Tulin juuri teidän luotanne", Dean sanoi. Scorpius voihkaisi.
"Siinä meni sekin ilo elämästä", Poika mutisi. Lily loi Scorpiukseen murhaavan katseen. Isä töissä Tylypahkassa!

"Minä ja muut"

Kelmific. One-shot.



"Minä ja muut"


James istui kolmen muun Kelmin ja parin tytön kanssa oleskeluhuoneessa. Oli hyvin pimeä talvi-ilta. James vilkuili Lily Evansia. Tyttöystäväänsä.
"No niin. Nyt pelataan pullonpyöritystä! Kaikki yli viidesluokkalaiset saavat olla mukana, mutta alle eivät. Tuliko selväksi?" Sirius kysyi huutaen. Nelos-ja viidesluokkalaiset murisivat, mutta alemmat menivät kiltisti omiin makuusaleihinsa.
"Epäreilua!"
"Me ei saada koskaan olla teidän mukana!"
"Et sinä voi meitä estää!"
"Me kerrotaan McGarmiwalle!"
"Hei, kuulkaas sintit. Me pidetään joskus pikkuviintiöitten päivä jolloin kaikki meidän ihalija kerhossa olevat pikkulikat pääsevät ihailemaan Tylypahkan komeaa naisenkaatajaa mutta nyt meillä on iskemispelit meneillään joten te ette saa tulla. Tuliko selväksi? ALKAKAA LAPUTTAA!" Sirius huusi kaksi viimeistä sanaa. Ja nelos- ja viidesluokkalaiset häipyivät makuusaleihin.
"Hei minä keksin mitä me voimme pelata!" Lily huudahti.
"No?" tuli kahdeksasta suusta.
"Silmäniskua," Lily vastasi.
"Siis mitä?" Sirius kysyi.
"Silmäniskua. Eli menemme rinkiin ja valitaan yksi joka pistää jollekin rastin selkään se jolle on laitettu rasti on murhaaja. Murhaaja murhaa silmäniskulla. Kun saa silmäniskun kuoleee ja tippuu pelistä pois. Se kuka epäilee jotakin murhaajaksi sanoo:" Epäilen" sitten joku huutaa:" Todistan" lasketaan kolmeen ja ne kaksi osoittavat epäilemäänsä henkilöä. Sitten jos arvaa oikein saa pirtää rastin jos taas väärin kuolee", Lily selitti.
"Kuulostaa kivalta. Ollaan sitä!" Heither Lilyn ystävä huudahti.
"Ollaan vaan." Muutkin innostuivat. He astettuivat piiriin ja valitsivat Lilyn tekemään rastin. Lily kierteli kaikkien ympärillä ja piirsi lopulta rastin Siriuksen selkään virnistäen.
"Saa katsoa" Sirius rupesi oitis iskemään kaikkia. Remus kuoli, kuten myös James ja Heather.
"Epäilen!" Amy sanoi.
"Todistan!" Lola sanoi. Lily laski kolmeen ja tytöt osottivat kumpikin Siriusta joka nyökkäsi.
"Olipas kiva peli. Sille voisi keksiä parremman nimen.Mitä sanotte semosesta kun: Sirius ja muut?" Sirius kysyi virnistäen. James hyökkäsi Siriuksen päälle.
"Älä..."
"Luulekkaan..."
"...ikinä!"

Lily ja James. Songfic.

One-shot. Lauluna Apulannan Hiekka.


LILY JA JAMES.


Vaikee löytää kun ei tiedä mitä etsitään.
Vaikee sunnistaa kun ei nää yhtään mitään.
Mitä sä tahdot voisit kertoo.
On helpompaa kun myöntää jos tahtoo.
Mitä sun täytyy oikeen peittää?
Onko se kultaa kun noin kiiltää?

James istuu rohkelikkojen tyhjässä oleskeluhuoneessa ja katselee takkaa. Hän ajattelee äitiään joka kuoli viikko sitten. Jamesista on kamalaa vain istua ja tietää ettei hän nää äitiään enää ikinä.
Pelottavaa oikeastaan. Sirius ja muut Kelmit ovat jo nukumassa. Kuten myös kaikki muutkin rohkelikot. Ainoastaan James on yksin. Ypöyksin.

Savuna ilmaan ei voi estää.
Verenä hiekkaan ei voi kestää.
Kivusta nautintoon on matkaa.
Pelottavat vähän-jos edes sitäkään.

James toivoo, että kuolisi itsekkin pois. Ikuisiksi ajoiksi. Mutta Jamesin elämässä oli yksi pieni ihminen joka antoi Jamesille valoa pimeyteen. Tämä ihminen oli Lily Evans. Tyttö jota James ei varmaan ikinä saisi. Tyttö jonka vihreät mantelin muotoiset silmät olivat täynnä vihaa aina Jamesin nähdessään. Tai melkein aina. Jamesin mieleen muistui se yksi ihana suudelma joka heidän oli ollut pakko tehdä. Pullonpyörityksessä. Kuudenella.

Silmistäs huomaa kun sun on vaikee häivyttää.
Palaa sun kurkussas jota et tahdo näyttää.
Palanen lyijyy sydämestä.
Leviää kyllä jollet estä.
On miljoona keinoo poistaa tuska.
On miljoona väärempää vastausta.

James huokaisee. Hän kuulee askelleita takanaan. Kevyitä. James arvaa kuka tulija on. Se kenet James halusikin nähdä. Lily Evans.
"James. Mitä teet täällä yksin?" Tyttö kysyy ja jatkaa:" Tiedätköl yhtään paljonko kello on?"
James säpsähtää. Tosiaan kello?
"En. Paljonko?" James vastaa kysymykseen kysymyksellä.
"Puoli neljä." Lily vastaa ja istuu Jamesin viereen. "Mikä sinulla on?"
"Äiti kuoli." James vastaa hiljaa.
"Milloin?"
"Tä- eilen"

Savuna ilmaan ei voi estää.
Verenä hiekkaan ei voi kestää.
Kivusta nautintoon on matkaa.
Pelottavat vähän.

Lily kietoo kätensä Jamesin ympärille ja suutelee tätä. James ei tiennyt miten se tapahtui. Kuitenkin hän vastaa suudelmaan koko sydämellään. Pelottavaa itse asiassa. Taas. Kaikki on aina pelottavaa. Ja surullista. Nyt James jokatapauksessa tuntee valon sydämmesään. Ihanan valon. Yhden onnelisen hetken hän ajattelee vain Lilyä ja unohtaa kaiken muun. Ihan kaiken.

Sama se mitä ne nuijat tykkää.
Mitä se sua liikuttaa yhtään?
Teet niinkun sun täytyy tehdä.
Ja tuhoat kaiken voiton tieltä.

"Tuo oli onnellisin suudelma koko velhomailmassa," Lily sanoo lopulta. James nyökkää.
"Kiitos. Kiitos, että annat minulle mahdollisuuden", Hän kuiskaa.
"Et varmaan ole pahoillasi?" Lily arvaa hymyillen.
"En. Ja toivon ettet sinäkään ole." James vastaa.
"En." Lily sanoo.

Mitä sä tahdot voisit kertoo.
On helpompaa, kun myöntää jos tahtoo.
Mitä sun täytyy peittää?
Kuka sua hallitsee?

"Voldemort." James sanoo.
"Mitä hänestä?" Lily kysyy.
"Mitähän hän tekee sinulle, kun saa tietää?" James kysyy.
"Ei välitetä siitä nyt." Lily sanoo ja arvaa, mitä James ajattelee. Hän arvaa myös, kuka oli tappanut Jamesin äidin. Voldemort. Se oli väärin. Ei Jamesilta saisi äitiä pois viedä. Lily arvasi ettei Jamesin isä kestäisi enää kauan ilman vaimoaan.

Savuna ilmaan ei voi estää.
Verenä hiekkaan ei voi kestää.
Kivusta nautintoon on matkaa.
Pelottavat vähän- jos edes sitäkään.