Isänsä poika

Isänsä poika

James Potter istui omassa isossa huoneessaan piirtämässä. Hän piirsi tietä. Tie mutkitteli ja osui välillä Jamesin piirtämään kiveen, silti James ei luovuttanut.
Hän kumitti kiven pois ja jatkoi mutkikkaan tien tekemistä. Tien toiselle puolelle ilmestyi kolmiopuu ja toiselle suuri joki, joka mutkitteli melkein yhtä paljon kuin Jamesin tie.
Kieli keskellä suuta James yritti piirtää taloa joen toiselle puolelle. Hän kumitti savupiipun pois kolmesti ennen kuin siitä tuli sopivankokoinen ja -muotoinen. Sitten James yritti piirtää talon ikkunaan verhoja.
“Äitiii…,!” James ulisi.
“Niin, kultaseni?” Äidin kysyvä ääni huusi toisesta huoneesta.
“Minä en osaa piiltää!” James valitti melkein itkien.
Jamesin äiti Sarah Potter tuli Jamesin huoneeseen ja katsoi Jamesin piirustusta.
“Minusta se on kaunis,” Sarah sanoi lohduttavasti pojalleen.
“Mutta ikkunan velhot ovat hilveät!” James valitti.
“Kuule, James isi taitaa tulla kotiin,” Sarah sanoi ja vilkaisi kelloa.
Samassa ulko-ovi avautui ja eteisestä kuului Charlus Potterin ääni:
“Olen kotona!”
“Isiii…,” James huusi ja ryntäsi juosten yläkerran portaisiin.
Pian Sarah kuulikin Jamesin itkua ja Charluksen kiroilua.
Nainen huokaisi ja jatkoi matkaansa alakertaan, jossa häntä kohtasi kauhistuttava näky.
James makasi itkien Charluksen sylissä.
“Mitä tapahtui?” Sarah sai kysytyksi.
“James kaatui portaissa,” Charlus vastasi. “No niin James, lopeta jo itkeminen, isot pojat eivät itke,” Mies jatkoi ja Jamesin itku loppui heti.
“Mutta, kun sattuu…,” Kolmevuotias poika vaikeroi.
“Tiedetään,” Sarah sanoi ja otti Jamesin syliinsä.
Hän tuuditti poikaansa ja pian kuului Jamesin syvä hengitys.
“Hän nukahti,” Sarah kuiskasi Charlukselle. “Vien hänet nukkumaan,” Nainen jatkoi. Hänen miehensä nyökkäsi.
Sarah vei Jamesin tämän huoneeseen nukkumaan ja jäi katselemaan pojan tekemää piirustusta.
Sarahin mielestä se oli hyvin kaunis kuva, kun otti huomioon, että James oli vasta kolmenikäinen.
Joitakin asioita James osasi hyvin ja piirtäminen kuului niihin´. Muuten James oli hyvin villi poika ja sanonta “itku pitkästä ilosta” kuvasi Jamesin päiviä melko hyvin.
Vaikka James olikin villi ja hiukan tottelematon Sarah rakasti poikaansa todella paljon. Kukaan -ei edes Charlus- merkinnyt Sarahille yhtä paljon kuin hänen ainut poikansa.
Poika, joka oli isänsä poika.