Jotain, joka tekee iloiseksi.

Tehnyt: Minä.
Beta: Ei ole.
Ikäraja: S
Summary: Harry ei ole täysin varma tunteistaan. Rakastaako vai vihaajo hän Dracoa?
A/N: Joo matkin, muita ja teen Harry/Draco ficin. Ja tämä on sitten ensimmäinen tällä parituksella joten kommenteja, kiitos!


Jotain, joka tekee iloiseksi.


Harry istui rohkelikkojen oleskeluhuoneessa ja mietti. Viime päivinä hän ei ollut vihannut Draco Malfoyta enää niin paljon. Oliko hän rakastumassa poikaan? Ei hän voisi...Miten niin ei voisi? Draco oli aina ollut...millainen? Harry ei tiennyt. Ei ollut varma. Millainen Draco oli ollut?

Linnan toisella puolella istui luihuisten oleskeluhuoneessa kalpea ja vaaleahiuksinen poika, joka ajatteli lähes samalla tavalla. Mutta toisesta ihmisestä. Harrysta. Poika oli Draco Malfoy, eikä hänkään ollut täysin varma tunteistaan Harrya kohtaan. Draco ajatteli Harrya lähes joka päivä. Harryn pörröisiä hiuksia, vihreitä silmiä, jotka tuikkivat aina vihaa nähdessään hänet Dracon. Harry ei tajunnut, että Draco kiusasi poikaa, vain koska hän rakasti tätä. Draco nousi ylös, venytteli ja lähti kohti muotokuva-aukkoa. Hän laahusti laahavin askelin kohti Tähtitornia, jossa hän nykyään vietti aina aikansa. Draco oli jo Tähtitornin portailla, kun kuuli oman nimensä.
"Draco! Minne olet menossa?" Kuului huutava ääni hänen selkänsä takaa. Draco kääntyi ja näki ihastuksensa. Harry Potterin.
"Ja kuluuko se mitenkään sinulle Potter? Mitä sanoitko sinä minua...?" Draco aloitti kysymyksensä.
"Dracoksi? Taisinpa sanoa. Voit sinäkin kutsua minua Harryksi!" Harry huudahti melkein surullisena. Draco vilkaisi Harrya. Poika näytti melkein samalta, kuin hän muisti. Samat vihreät silmät ja pörröinen epäsiisti tukka. Samankaltaiset vaateet, kuin hänellä. Koulukaapu. Draco ei ollut koskaan pitänyt Tylypahkan koulukaavuista.
"Hyvä on...Harry", Tuntui uskomattoman ihanalta sanoa viimein ihastuksensa oikea nimi. Draco oli toivonut sitä jo vuosia. Hän sanoi "Potter" vain koska Harry oli rohkelikko ja hän luihuinen.
"Draco...tuota, mitä sinä täällä teet?" Harry kysyi pojalta katse maassa.
"Katselen tähtiä ja kuutamoa niin kuin, joka ilta", Draco vastasi hymyillen Harrylle."Ja ajattelen...ihastustani" Dracon teki mieli katkaista kielensä poikki. Hän oli vähällä sanoa "sinua" ja silloin olisi Harry vetänyt häntä turpaan.
"Keneen olet pihkassa?" Harry kysyi.
Draco hymyili Harrylle uudelleen ennen kuin vastasi:
"Sinuun."
Hän huomasi, kuinka Harryn suu loksahti auki ja oli valmiina iskuun. Harry ei kuitenkaan lyönyt häntä vaan sanoi hiljaa:
"Niin minäkin sinuun"
Nyt oli Dracon suun vuoro loksahtaa auki. Harry rakasti häntä! Mikä ihana onnenpäivä. Draco lähestyi Harrya ja Harry kietoi kätensä pojan ympärille. Lopulta heidän huulensa koskettivat toisiaan.
"Homo", Draco kuiskasi Harrylle, joka hymyli ja sanoi:
"Kuin myös."
Oli ihanaa, kun oli jotain joka teki iloiseksi.

------
Siinä! Ja kommenteja, kiitos.